Susannan elämää

  Olen aina rakastanut luontoa ja luonnossa oleilemista. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut enemmän kiinnittää huomiota omaan luontosuhteeni ja ajatuksiini luonnosta. Jo vuosia mediassa on puhuttu siitä miten ihmiset tuhoavat luontoa ja miten joka vuosi ylikulutuspäivä on aina vain aiemmin. Pelkästään jo tällaisia uutisia lukiessa tunnen aina piston sydämessäni. Koska aihe on pyörinyt mieleni sopukoissa aina vain enemmän niin viime keväänä hain ja pääsin työni kautta koulutukseen, jossa aiheeseen on perehdytty enemmän. Koulutus, joka minulla on nyt loppusuoralla, on nimeltään luontohengellisyys ja sen järjestäjä on Hiljaisuuden ystävät.   Koulutuksen vuoksi olen tässä viime kesänä lukenut mm. Panu Pihkalan kirjoittamat kirjat Päin helvettiä?  ympäristöahdistus ja toivo sekä Mieli maassa? ympäristötunteet. Tuntuu, että kirjat luettuani olen tullut hyvin tietoiseksi kaikista ympäristötunteista mitä minulla on. Se on ollut yllättävä ja mielenkiintoinen, mutta samalla myös toisinaan ah

  Syyskuun alusta lähtien olen odotellut, että milloin ruska saapuu. Syksyn yksi hienoimpia asioita on luonnon uskomaton väriloisto. Tuntuu, että syksyn tullen luonto pukeutuu parhaimpiinsa ennen kuin se riisuu lehdistönsä ja valmistautuu talveen. Nyt on siis aika nauttia luonnon omasta taiteesta. Näen tupani ikkunasta suuret vaahterat ja joka päivä katselen niitä lumoutuneena. On mielenkiintoista seurata miten lehtien värit muuttuvat päivittäin. Tuntuu, että aina kun olen ulkona, niin haluan vaan ottaa kuvia luonnosta, koska se näyttää niin kauniilta. Rakastan syksyn sävyjä ja ne ovat lempivärejäni myös vaatteissa. Tuntuu, että olen hurahtanut syksyyn aivan täysin. Uskallan kuitenkin väittää etten ole ainoa. Sen lisäksi, että on mahtavaa nauttia ulkona väriloistosta niin, syksy on myös mitä parhainta aikaa ”hyggeillä” ja fiilistellä iltaisin sisällä kynttilänvalossa. Niinpä taidan nytkin istahtaa sohvalle nauttia kynttilänvalosta teekupin ja kutimien kera sekä katsella hömppäsarja

  Kuten olen teille blogissani kertonut, niin minulla on ollut todella hektinen syksy. Välillä kun on mennyt paikasta toiseen kuin päätön kana, niin ei oikein saa rauhoituttua silloinkaan kun saisi vain olla. Niinpä lähdin miettimään, että mitkä olisivat hyviä keinoja rauhoittaa mieltä ja kehoa kiireen keskellä. Mieleeni tulivat seuraavat kahdeksan vinkkiä.  1.      Tee käsitöitä. Käsitöitä tehdessä sinun on pakko keskittyä eikä samalla voi hääriä muuta. Toki samalla voi kuunnella musiikkia tai katsoa sivusilmällä televisiota, mutta fyysisesti se pitää sinut aloillasi.  2.       Lue kirjaa. Kirjaa lukiessasi olet myös paikallasi, ajatuksesi keskittyvät kirjaan eikä niillä ole aikaa harhailla.  3.    Meditoi. Ota rentouttava asento, sulje silmäsi ja keskitä ajatuksesi esim. oman kehosi tuntemuksiin. Netistä löytyy myös pilvin pimein valmiita meditaatioita, joita voit laittaa pyörimään vaikka youtubesta.  4.    Ota pienet päikkärit. Pienet torkut työpäivän jälkeen piristävät j

  Huh heijaa. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet taas niin hektisiä, että ihan heikottaa. Minulla on tänään ensimmäinen vapaapäivä kahden viikon työputken päätteeksi ja huomenna työt kutsuvat jälleen. Lisäksi viime maanantaina oikeasta kantapäästäni poistettiin hemangiooma, joten siitä lähtien olen kulkenut jalka tikattuna. Tämän kahden viikon sisällä olen myös suhannut kaupungista toiseen, joten nyt on aika jälleen koittaa vähän hidastaa. Olin alun perin ajatellut, että nämä viikot eivät olisi niin hektisiä, eivätkä veisi niin paljon voimia. Yliarvioin kuitenkin taas jaksamiseni, En näköjään vaan opi etten ole mikään supernainen =D . Puolustuksekseni voin kuitenkin kertoa, että viime tiistain ja keskiviikon tein töitä etänä, joten ne olivat aavistuksen kevyempiä päiviä ja sain onneksi silloin myös lepuutettua operoitua jalkaani. Torstaista lauantaihin olin Helsingissä oman alani ajankohtaispäivillä ja olin ajatellut, että nämä päivät ovat rennot ja leppoisat. Ajankohtaispäivät oli

Olin lauantaina käymässä Seilissä työyhteisöni kanssa. Se oli toinen kerta kun olin käymässä kyseisellä saarella. Olin ensimmäistä kertaa Seilissä kaksi vuotta sitten kesällä. Tuolloin kaksi vuotta sitten Seilissä ollessani oli kolmenkymmenen asteen helle ja siellä oli silloin todella paljon ihmisiä. Tällä kerralla puolestaan oli kiva kun syksy on jo alkanut eikä ollut niin tukalan kuuma. Saarella ei myöskään ollut niin paljoa ihmisiä. Oli myös kiva päästä uudelleen opastetulle kierrokselle ja virkistää muistia Seilin historiasta ja nykypäivästä. Seili sijaitsee Nauvossa ja on osa Paraisten kaupunkia. Turusta on noin Seiliin on noin 30 kilometriä ja sinne pääsee mm. Aurajoen rannasta M/S Norrskär :llä. Matka Turusta Seiliin kestää noin kaksi tuntia. Seilin saarella on ollut asutusta jo rautakaudelta lähtien, joten sillä on hyvin pitkä historia. 1600-luvulla Seiliin perustettiin kuningas Kustaa II Adolfin käskystä leprasairaala. Lepra oli todella pelätty sairaus ja sairastuneet halut

  Olen tässä jo aiemminkin maininnut siitä, että tykkään vaihtaa sisustusta aina vuodenaikojen mukaan. Mielestäni kodintekstiilien vaihtaminen tuo kivaa vaihtelua. Kesällä minulla oli sisustuksessani vihreän ja sinisen sävyjä ja nyt syksyn tullen vaihdoin sisustukseeni ruskan sävyjä. Mielestäni syksyn väripaletti on todella kaunis ja itseasiassa fun fact minun on värianalyysissä todettu olevan sävyiltäni lämmin syksy.   Tykkään siitä, että kodissani on harmoninen väripaletti ja kaikki sävyt sointuvat toisiinsa. Mielestäni se tekee kodista yhtenäisen kokonaisuuden. Pidän myös kukista, joten mikäpä piristäisi paremmin kuin kimppu syksyn sävyisiä kukkia pöydällä. Koska kynttiläkausi on myös alkanut, niin erilaisilla kynttiläkipoilla saa myös tuotua kivasti väriä sisustukseen. Kynttilät jos mitkä luovat ihanan kotoisan tunnelman.  Kuten tämäkin teksti kertoo, niin minulle koti on todella tärkeä paikka. Kodin viihtyisyys on myös minulle tärkeää.    Syksyn tullen minun tekee mieli myös a

  Viime päivät ovat olleet melko vilpoisia ja syksyn tunnelma hiipii koko ajan syvemmälle elämääni. Viime postauksessani mainitsin jo, että olen alkanut taas kutoa, sisustaa kotia syksyisesti ja polttaa kynttilöitä. Tänään puolestaan minulle iski hillitön puurohimo. Aamupäivällä söin jo kaurapuuroa, mutta illalla tuntui, että haluan lisää puuroa. Päätin siis ryhtyä tuumasta toimeen ja aloittaa jo nyt myös riisipuurokauden. Riisipuuro on aina ollut lempparipuuroni. Hyvin keitetty, pehmeä puuro oikein hivelee makuhermoja. Muutamia vuosia sitten kun vatsavaivani pahenivat niin vaihdoin lehmänmaidon kauramaitoon. Mielestäni kauramaitoon tehty riisipuuro on ihan yhtä hyvää. Ainoa miinus on, että puurosta tulee hieman oudon väristä. Riisipuuro ei myöskään ole hätäisen ihmisen puuro, sillä sen keittäminen vaatii kärsivällisyyttä. Mielestäni riisipuuro on siinä mielessä kiva, että sen kaveriksi käyvät monet eri jutut. Puuron kanssa voi syödä soppaa, hilloa, kanelia, sokeria sekä voita

Nyt se syksy sitten alkoi. Tänään aamulla kun kävelin bussille niin tuntui kylläkin melkein talvelta. Pohdin, että olisi pitänyt laittaa jo jotkin nilkkurit jalkaan ja sormikkaat käteen. Taitaa siis olla aika laitaa hellevaatteet odottamaan seuraavaa kesää ja kaivaa syysvaatteet esiin. Vaikkakaan en pidä kylmyydestä niin toisaalta olen innoissani siitä, että taas voi alkaa käyttää kivoja huiveja sekä neuleita. Aloitin tänään myös kynttiläkauden. Kirjoitan nytkin tätä postausta kynttilän valossa tunnelmoiden. Eilen keskiviikkona, kesän viimeisenä päivänä olin pitkästä aikaa piknik-risteilyllä. Edellisestä piknikistä onkin jo vierähtänyt yli kaksi vuotta. Tällä kertaa kyseessä oli työtiimini kanssa tehty risteily. Risteilyllä keskityimme pääasiassa töihin ja suunnittelimme mm. loppuvuoden ja tulevan kevään toimintaa ym. Onneksi työkaverini ovat kumpikin ihania ja huumorintajuisia naisia niin myös huumori ja nauru siivitti työskentelyämme. Kun työasiat saatiin hoidettua oli aika ottaa v