Susannan elämää

  Pahoittelut, siitä etten postannut viime viikolla lainkaan. Tuntuu, että taas on ollut niin kiirettä, että ei ole riittänyt energiaa kirjoittamiseen. Nyt ajattelin kirjoittaa teille viimeisimmästä hankinnastani eli uusista aurinkolaseista (arskoista). Kirjoitin teille jo aiemmin, että tarvitsisin uudet arskat, sillä käytössäni oli vain vanhat muoviset aurinkolasit. Mietin pitkään, minkälaiset aurinkolasit haluaisin? Päätin, että hankin sellaiset lasit, joissa on asianmukaiset linssit UV-suojalla sekä leveät sangat. Löysin haluamani laurinkoasit Coach merkiltä. Uudet arskani ovat siis Coach merkkiset (tuotenumero on COH51K029-012) ja väri on transparent brown. Aurinkolasieni muoto on kissansilmä ja niiden sangoissa on Coach logo sekä c-kirjaimia. Arurinkolasit ovat suhteellisen kevyet ja tuntuvat hyvältä päässä. Kyseisiä laseja löytyy myös mustana, tummanruskeana ja vaaleansinisenä. Olen todella tyytyväinen uusiin arskoihi ja toivonkin, että luvassa olisi paljon auringonpaistett

  Kävin perjantaina pitkästä aikaa Stockmannilla, koska minulla oli mielessä pari ihonhoitotuotetta, joita tarvitsin. Löysin juuri ne tuotteet, joita tarvitsin ja lisäksi sain vielä kivoja näytteitä testattavaksi.   Tuotteet, jotka ostin ovat jälleen kerran suosikkimerkiltäni Mádaralta. Ensimmäinen tuote, jonka hankin on Mádaran SPF50 Plant stem cell ultra-shield aurinkovoide kasvoille. Vaikka en ole vielä kauheasti oleillut auringossa, niin ehdin jo hieman polttaa kasvoni auringossa, koska minulla oli kasvoillani vain SPF15 aurinkovoidetta. Olen nyt käyttänyt tätä Mádaran aurinkovoidetta jo muutaman kerran ja olen aivan haltioissani siitä. Aurinkovoide on kevyesti sävytetty (minulla on sävy NUDE) ja se tekee ihosta kauniin, kuulaan ja tasaisen. Kasvot eivät välttämättä edes tarvitse mitään meikkiä aurinkovoiteen päälle, sillä se jättää ihon niin kauniin sävyiseksi. Tämä tuote on siksi ehdottomasti mielestäni 10/10. Toinen hankintani oli suosikkisilmänympärysvoiteeni eli Mádaran SO

  Taannoisella Ruotsin reissullani kävin myös hieman erikoisemmassa paikassa, nimittäin Paradox museossa. Paradox museossa kaikki ei ole sitä miltä näyttää vaan välillä piti oikein hierasta silmiä ja miettiä miten jokin juttu on mahdollista. Paradoksi on siis näennäisesti loogiselta tuntuva ajatus tai väite, joka johtaa kuitenkin epäloogiseen tai mahdottomaan lopputulokseen.   Paradox museo on Per Bromanin perustama ja hän on ollut myös perustamassa Fotografiskaa eli valokuvamuseota Tukholmassa. Paradox museo sijaitsee aivan Tukholman ydinkeskustassa Norrmalmilla, Hötorgetilla Museossa on 70 paradokseihin perustuvaa näyttelyesinettä/tilaa. Museo haastaa kävijäänsä monin tavoin esim. optisilla, interaktiivisilla ja yllätyksellisillä elämyksillä.   Paradox museossa oli kivaa. Siellä sai ottaa kuvia ja myös työntekijät kuvasivat pyynnöstä asiakkaita. Itsekin otin museossa paljon kuvia ja on ollut hauska näyttää niitä läheisille ihmisille, kun kaikki ovat ihmetelleet miten mikäkin

  Näin kevään tullen luonnosta alkaa löytyä monenlaisia syötäviä kasveja. Itselleni yksi lemppareistani on nokkonen tai kuten edesmennyt mummoni tapasi sanoa, nutulkainen. Nokkonen on mielestäni Suomen luonnon superfoodia ja mikä parasta, sitä voi kerätä ilmaiseksi ihan niin paljon kuin haluaa. Tosin kannattaa katsoa, mistä nokkosia kerää. Esimerkiksi tien varsista ei kannata kerätä eikä navettojen nurkilta. Jos keräät nokkoset puhtaasta paikasta, niin niitä ei tarvitse ryöpätä. Nokkosia kannattaa kerätä varoen, ettei polta itseään. Jos haluaa pelata varman päälle, niin suosittelen käyttämään hanskoja. Tosin nokkonen ei polta, ellei siitä ota kiinni niin, että poltinkarvat taittuvat. Eli jos siis otat nokkosenlehdestä kiinni poltinkarvojen suuntaisesti, niin se ei polta. Parhaimpia kerättäväksi ovat pienet, nuoret nokkoset. Jos nokkosista nappaa vain pätkän latvasta, niin saat siitä monta uutta satoa. Itse säilön keräämäni nokkoset aina kuivaamalla. Kuivata voi joko kasvikuivurilla,

  Olin eilen taas pitkästä aikaa teatterissa. Kävin ihanan ystäväni kanssa katsomassa Turun kaupunginteatterissa esityksen nimeltä Pikku naisia. Pikku naisia perustuu Louise May Alcottin tyttökirjallisuuden klassikkoromaaniin nimeltä Pikku naisia, joka on kirjoitettu vuonna1880. Olen itsekin lukenut kyseisen romaanin jo ala-asteella ja ihastuin tarinaan jo tuolloin. Pikku naisista on tehty myös kolme elokuvaa vuosina 1949, 1994 ja viimeisin vuonna 2019. Pikku naisia kertoo neljästä Marchin perheen sisaruksesta Jo:sta, Meg:stä, Beth:stä ja Amy:stä, jotka asuvat Yhdysvalloissa. Jokainen sisarus on luova omalla tavallaan ja kulkee omaa polkuaan elämässä. Sisarukset ovat todella läheisiä toistensa ja perheensä kanssa. Elämä kuljettaa sisaruksia hieman erilaisia polkuja välillä naurun ja välillä kyynelten siivittämänä. En halua avata juonta tässä sen enempää, etten vain spoilaa sitä kenellekään. Takaan kuitenkin sen, että tarina on niin vetovoimainen, että se viehättää sukupolvesta toisee

  Huhtikuu meni ohi niin vauhdilla, että tuntuu ettei siihen mennyt viikkoa kauempaa. Saa nähdä vilahtaako toukokuu ohitse yhtä nopeasti. Vappukin oli jo viime viikonloppuna. Itse olin aiemmasta Ruotsin reissusta vielä niin poikki, että otin vapun vain rentoutumisen kannalta läheisten kanssa enkä jaksanut kehittää siihen mitään sen ihmeempää ohjelmaa. Myös tuleva viikonloppuni on täynnä ohjelmaa, niin oli hyvä ottaa vähän aikaa itselle välillä.  Viimeisimmät viikot on tuonut mukaan minulle koko elämäni pahimman siitepölyallergian. Aiempina keväinä allergiaoireeni ovat olleet hyvin vähäiset, mutta nyt tilanne on ollut aivan toinen. Minusta on tuntunut ulkona siltä, etten saa kunnolla henkeä. Silmät, nenä ja kurkku ovat olleet täynnä siitepölyä. Olen vuorotellen niistänyt hulluna ja kärsinyt tukkoisesta nenästä. Nyt onneksi minulla on kunnon arsenaali droppeja, joilla taltuttaa oireita. Allergialääke pitää nenäni auki ja allergiasuihke hillitsee nenän vuotamista sekä allergiasilmätipat