Olin eilen taas pitkästä aikaa teatterissa. Kävin ihanan ystäväni kanssa katsomassa Turun kaupunginteatterissa esityksen nimeltä Pikku naisia. Pikku naisia perustuu Louise May Alcottin tyttökirjallisuuden klassikkoromaaniin nimeltä Pikku naisia, joka on kirjoitettu vuonna1880. Olen itsekin lukenut kyseisen romaanin jo ala-asteella ja ihastuin tarinaan jo tuolloin. Pikku naisista on tehty myös kolme elokuvaa vuosina 1949, 1994 ja viimeisin vuonna 2019.
Pikku naisia kertoo neljästä Marchin perheen sisaruksesta Jo:sta, Meg:stä, Beth:stä ja Amy:stä, jotka asuvat Yhdysvalloissa. Jokainen sisarus on luova omalla tavallaan ja kulkee omaa polkuaan elämässä. Sisarukset ovat todella läheisiä toistensa ja perheensä kanssa. Elämä kuljettaa sisaruksia hieman erilaisia polkuja välillä naurun ja välillä kyynelten siivittämänä. En halua avata juonta tässä sen enempää, etten vain spoilaa sitä kenellekään. Takaan kuitenkin sen, että tarina on niin vetovoimainen, että se viehättää sukupolvesta toiseen.
Turun
kaupunginteatterissa nähtävä Pikku naisia on Satu Rasilan uusi sovitus, joka on
kertakaikkisen huikea versio tästä ihanasta ja rakastetusta tarinasta. Pisteenä
iin päällä oli mielestäni näytelmässä se, että se on tehty tämän ajan linssien
läpi, silti kunnioittaen alkuperäistä. Pikku naisia on toteutettu todella
upeasti ja näyttelijät tekevät ilmiömäistä työtä. Suosittelen siis lämpimästi
käymään katsomassa Pikku naisia. Vaikka näytelmässä on myös pari surullisempaa
hetkeä, niin pääasiassa näytöstä katsoessa sai nauraa ja hymyillä. Lähdimmekin
ystäväni kanssa kotiin hehkuttaen sitä miten hyvä esitys oli ollut.
Kommentit
Lähetä kommentti