Susannan elämää

  En tiedä samaistuuko kukaan muu minuun, mutta viime päivien sää on vaikuttanut mieleeni todella paljon. Tuossa aiemmin, kun lumi jo suli, niin olin täynnä energiaa ja vaikka satoi vettä, niin olin iloinen. Kun taannoin tuprutti taas lunta, niin mieleni laski kuin lehmän häntä. Nyt kun vielä kun tuli taas paukkupakkaset, niin huomaan olevani todella hapan. En ylipäätään ole talvi-ihminen vaikka olenkin syntynyt talvella ja takatalvi on yksi inhokkiasioistani. Moni ei ehkä laske vielä tätä tämän hetken säätä takatalveksi, mutta minun mittapuuni mukaan se on juurikin sitä. Nova onneksi sentään pitää lumesta, vaikka minä en pidäkään. Odotan innolla, että säät taas lämpenisivät ja lumi sulaisi pian pois. Positiivista sentään on se, että vihdoin siirryttiin kesäaikaan. Tosin kellojen siirtämisen myötä minulta hävisi ajantaju. En illalla millään meinaa tajuta miten paljon kello on, kun ulkona on niin valoisaa. Se, mikä minua on viime päivät eniten harmittanut on, että talvisemman sään vuo

  Tovi on jo vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut Ruotsista. Viime aikoina Ruotsi on kuitenkin taas pyörinyt enemmän mielessäni. Siitä alkaa olla jo puolitoista vuotta, kun muutin takaisin Suomeen, mutta Ruotsi on siitä asti pysynyt ajatuksissani jollakin tasolla. Olen myös pitänyt yhteyttä entisiin työkavereihini Västeråsissa ja kävin Ruotsissa viimeksi melkein tasan vuosi sitten. Nyt kuitenkin ilokseni pääsen taas käymään Ruotsissa alle kuukauden kuluttua. Menemme nykyisen työyhteisöni kanssa parin päivän visiitille Ruotsiin, jossa vierailemme mm. Västeråsissa. En malta odottaa taas nähdä tuttuja ihmisiä ja tuttuja paikkoja. On myös kiva päästä näyttämään nykyisille työkavereille, missä aiemmin työskentelin. Tulevan matkan takia Ruotsi on pyörinyt mielessäni paljon. Toinen syys siihen, miksi olen viime aikoina ajatellut paljon Ruotsia on se, että entinen virkani siellä on taas auki. Harmittaa, että seuraajani siellä ei työskennellyt kauempaa kuin minäkään. Toki ymmärrä

  Suosikki-ihonhoitomerkkini on jo pitkään ollut Latvialainen luonnonkosmetiikkabrändi Mádara. Olen jo aiemminkin kirjoittanut teille Mádaran tuotteista ja linkkaan aiemmat postaukseni tämän postauksen alle. Tykkään kokeilla uusia tuotteita, jotta näen mitkä toimivat parhaiten omalle iholleni. Tässä postauksessa esittelen teille neljä uutta Mádaran tuotetta, jotka olen hiljattain hankkinut. Ensimmäinen tuote seerumini nimeltä Mádaran Time miracle cellular serum. Tämä seerumi on tarkoitettu ikääntyvälle iholle, mutta olen ajatellut käyttää sitä kerran tai kaksi viikossa antamaan iholleni pientä buustia. Seerumi sisältää mm hyaluronihappoa ja kasviplanktonia sekä antioksidanttirikasta Bio-Complex-yhdistettä. Seerumi auttaa kiinteyttämään ihoa monin tavoin sekä ravitsee ihoa, joka takaa nuorekkaan ja raikkaan ilmeen. Toinen uusi tuote, jonka olen hankkinut on Mádaran silmänympärysvoide nimeltä Smart anti-fatique eye rescue cream. Tämä silmänympärysvoide on kevyesti kiinteyttävä, kosteut

  Kuten ole aiemminkin kertonut teille, niin olen kärsinyt jalkakivusta jo yli vuoden. Reilut vuosi sitten satutin jalkani kahdesti kolmen päivän sisällä, ja siitä asti vasen jalkateräni on ollut kipeä päivittäin. Onnettomuudet katsottiin työtapaturmiksi, sillä ne tapahtuivat työmatkoilla. Valitettavasti työpaikkani vakuutus ei korvannut kuin pari ensimmäistä lääkärillä käyntiä. Työpaikkani vakuutusyhtiö vetoaa ensimmäiseen lääkärin kirjaukseen, jossa lääkäri epäili venähdystä, joten vakuutusyhtiö totesi etteivät he enää kustanna mitään jalkaani liittyvää. Sittemmin on kerääntynyt runsaasti lääkärien kirjauksia siitä, että kyse ei ollut venähdyksestä ja, että jalkani ei ole koskaan tullut kuntoon.   Tähän mennessä jalkani on magneettikuvattu kahdesti ja kerran röntgenkuvattu sekä siihen on tehty hermoratatutkimus. Sen kummempaa syytä ei kuitenkaan olla löydetty kuin, että jalassani on nestekertymiä sekä hohkaluun turvotusta. Olen saanut jalkaani kortisonia, olen ollut sairaslomilla,

 Näin kevään korvalla on oiva hetki käydä läpi kaappeja ja varastoja. Aina välillä on nimittäin hyvä tehdä hieman inventaariota sitä, mitä kaikkea kaappeihin kerääntynyt. Ainakin itse olen monesti huomannut, että joka kerta kun tavaroita käy läpi, niin aina löytää jotakin pois heitettävää tai myytävää. Kannattaa muistaa aina, että toisen roska on toisen aarre eli tavaroita kannattaa laittaa kiertoon.  Itse olen lähipäivinä käynyt hieman tavaroitani läpi ja laittanut niitä myyntiin. Ainoa hankaluus on se, että missä myydä mitäkin? Ennen facebook oli oiva  myyntipaikka, mutta nykyisin se toimii jotenkin niin sekavasti, että ilmoitukset katoavat melkein heti sen syövereihin, jolloin potentiaalisen ostajan on vaikea löytää se. Sinnikkyydellä ja tuurilla tavaroita saa toki myytyä facebookissa. Toinen paikka mihin olen laittanut tavaroitani myyntiin on tori.fi . Torikaan ei aina ole kovin nopea paikka myydä kaikkea. Kolmas vaihtoehto olisi fyysiset kirpputorit, mutta minusta on tullut vähän

  Olin eilen katsomassa Turun kaupunginteatterissa esityksen nimeltä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni. Kyseinen esitys viettää parhaillaan 10-vuotis juhlavuottaan eli kantaesitys esitettiin jo vuonna 2013. Esitys on siitä mielenkiintoinen, että se on koottu kasaan oikeiden ihmisten oikeista tarinoista, jotka ihmiset ovat lähettäneet Kodin kuvalehteen. Kaikki äitini, kaikki tyttäreni esityksessä tarinat sulautuvat saumattomasti toisiinsa ja tempaavat mukaansa. Esitys on kolmen naisen Miitta Sorvalin, Sanna Stellan ja Pirjo Heikkilän taidonnäyte. Kaikki äitini, kaikki tyttäreni on samaistuttava, koskettava ja samalla hervottoman hauska. Esityksessä tuotiin esiin monia eri tilanteita äitien ja tyttärien suhteista. Osa näytöksen kohtauksista oli minulle sellaisia, joihin samaistuin, mutta en suinkaan kaikkiin. Esitys sai minut pohtimaan paljon omaa äitisuhdettani. Koen, että oma äitisuhteeni on todella hyvä. Äitini on minulle läheisin ihminen maailmassa ja voin kertoa hänelle ihan kaiken.

  Pahoittelut, että olen viime aikoina kirjoitellut niin epäsäännöllisesti. Valitettavasti aikaa ei vain ole riittänyt kirjoittamiseen, mutta yritän jatkossa palata taas vanhaan rytmiini. Olen avannut teille jo pariin otteeseen taisteluani viallisen ilmalämpöpumppuni kanssa. Valitettavasti viimeisin toimenpide eli anturin vaihtokaan ei auttanut. Nyt vihdoin tuo tuskien taival on tullut päätökseen. Kuukausien taistelun, epätoivon, stressin ja ahdistuksen jälkeen minulla on vihdoin uusi ilmalämpöpumppu. Nyt jälkeenpäin ajatellen en tiedä miten jaksoin kaikki nuo kuukaudet. Tämä on kuitenkin hyvä muistutus siitä, että ei saa luovuttaa ja pitää muistaa oikeutensa. Sain uuden ilmalämpöpumpun takuun kautta. Se ei kuitenkaan tapahtunut helposti ja kesti myös pitkään selvittää kenen vastuulla viallinen ilmalämpöpumppu oli. Minun, asunnon myyjän vai maahantuojan, jolta se oli ostettu? Sitä selvittäessä olin yhteydessä niin kiinteistölakimieheen kuin kuluttajasuoja-asiamieheenkin. Lopulta va