Susannan elämää

Tänään vietetään laskiaissunnuntaita. Olen huomannut viime vuosina, että ”laskiaispullagame” on siirtynyt aivan uudelle levelille. Ennen laskiaispullista oli kaksi vaihtoehtoa, hillolla ja mantelimassalla. Nykyään on puolestaan tarjolla varmaankin toista kymmentä vaihtoehtoa. On olemassa laskiaispullia kinuskilla, mustikalla, pätkiksellä, vihreällä kuulalla ja vaikka millä.  Valinnanvaraa on siis runsain mitoin, joten veikkaan, että jokaiselle löytyy mieluisa vaihtoehto. Oma ruokavalioni on terveyssyistä gluteeniton ja siksi olen ollut iloisesti yllättynyt, että gluteenittomiakin vaihtoehtoja on tarjolla jo monia. Kun olin pieni, niin muistan, että laskiaisena käytiin usein pulkkamäessä. Nyt kelit ainakin täällä Eteläisessä-Suomessa ovat niin jäiset, että eipä täällä oikein voi lähteä pulkkamäkeen. Mäenlaskun puutteesta huolimatta laskiaisena kuitenkin laskeudutaan pääsiäistä edeltävään paastonaikaan. Paaston aikana voi paastota monin eritavoin. Tänä vuonna ekopaaston aiheena on

Toisin sanoen siis hyvää ruosujen päivää. Sana ruosu ei ehkä heti aukea kaikille. Ruosu on siis lyhenne ruotsinsuomalaisesta.  Tänään 24.2. vietetään siis ruotsinsuomalaisten päivää. Viime vuonna vietin kyseistä päivää itse ruosuna Ruotsissa. Tänään juhlistan päivää etänä Suomesta käsin. Ruotsinsuomalaisuudesta minua muistuttaa muun muassa läksiäislahjaksi saamani hieno työkaverini itse maalaama taalainmaanhevonen, jonka vatsassa on entisten työkavereideni nimet. Aina kun katson tätä heppaa, tunnen sydämessäni lämpimän läikähdyksen. Miksi ruotsinsuomalaistenpäivää sitten vietetään juuri tänään? Syy siihen miksi juhlapäiväksi on valikoitunut juuri 24.2. on se, että silloin on myös Carl Axel Gottlundin syntymäpäivä (s. 1796 k. 1875). Gottlund oli suomalaisen kansanrunouden keräilijä, kirjailija sekä lehtori. C. A. Gottlund teki Ruotsissa 1800-luvun alussa asuneet metsäsuomalaiset tunnetuiksi ja ajoi näiden sorrettujen ihmisten asioita. Jos ruosinsuomalaiset ja heidän historiansa sek

  Vietin pitkästä aikaa viikonlopun vanhempieni luona. Edellinen visiittini heidän luokseen oli jouluna, joten oli kyllä jo ikävä. Rakastan viettää aikaa heidän luonaan, mutta koska en tällä hetkellä omista autoa niin matkustaminen heidän luokseen ei ole niin helppoa. Nyt kun sain kyydin heidän luokseen ja takaisin niin olin todella iloinen. Vanhempieni luona on aina todella lämmin ja rento tunnelma ja juttua riittää. Olen todella kiitollinen siitä, että tulen niin hyvin toimeen vanhempieni kanssa ja olemme todella läheisiä. On myös kiva nähdä heidän koiraansa, Jack Russelia nimeltä Magnus. Magnus on vielä nuori ja aikamoinen energiapakkaus. Sain välillä Magnukselta kovat haukut jos en jaksanut heitellä hänelle palloa. Magnus Isovanhempani asuvat samassa kaupungissa kuin vanhempani niin pääsin samalla reissulla moikkaamaan myös heitä. On aina äärettömän ihana viettää aikaa heidän kanssaan ja jutella kaikenlaista. Eikä tässä vielä kaikki. Kun kerran visiteeraamaan oli lähdetty, niin

Tämän vuoden kolmas museokäynti on nyt tehty. Päätimme muutama päivä sitten yllättäen mennä käymään Turun linnassa. Menimme ensin kahville Juhana Herttuan kellariin. Kahvia siemaillessamme päätimme, että menemme kiertelemään myös linnassa, koska miksi ei? Meillähän on molemmilla museokortit. Täytyy muuten sanoa, että Juhana Herttuan kellarissa oli kyllä koronaturvallista, sillä olimme ainoat asiakkaat. Kahvit juotuamme kipusimme Linnaan sisälle ja vilautimme korttejamme. Lähdimme kiertämään linnaa kahdestaan, kirjaimellisesti. Olimme nimittäin todella yllättyneitä siitä, että koko linna oli aivan autio. Kiersimme koko päälinnan ja näimme sinä aikana vilaukselta yhden perheen. Oli todella kiva kun linnassa ei ollut muita. Oli aikaa tutkailla opasteita ja linnaa tarkemmin kuin silloin kun siellä on paljon ihmisiä. Myös oppailla oli aikaa vastailla kysymyksiin. Mielestäni Turun linna on mielenkiintoinen paikka ja sillä on kiehtova historia. Ainoa asia mikä minua, siellä harmitta