Susannan elämää

  Kevät on mielenkiintoinen vuodenaika, ainakin pukeutumisen kannalta. Tämä on se aika vuodesta, kun kaduilla näkee pukeutumisen suhteen täysin eri ääripäitä. Toisaalta ei ole yhtä oikeaa tapaa pukeutua, joten en voi sanoa minkään olevan oikein tai väärin. Huomaan vaan, joka kevät pohtivani tätä samaa asiaa mielessäni.   Kun kuljen kaduilla, niin samaan aikaan minua vastaan saattaa kävellä ihminen, jolla on paksu pipo, kaulahuivi, lapaset ja karvakauluksinen toppatakki. Samalla tämän ihmisen vieressä voi kulkea henkilö shortseissa ja t-paidassa. Näin kävi minulle mm. edellispäivänä, jolloin lämpötila oli 16 astetta. Mietin aina tuollaisissa hetkissä, että mitä nämä ihmiset ovat miettineet, kun he ovat valinneet vaatteensa sille päivälle? Ovatko he katsoneet säätiedotusta vai eivät? Ovatko he tehneet päätökset siltä pohjalta, että on huhtikuu? Ovatko he katsoneet ulos tai käyneet pihalla kokeilemassa onko ulkona kylmä vai lämmin?   Pukeutuminen tähän aikaan vuodesta on haastavaa

  Taas on tovi vierähtänyt, kun en ole kirjoitellut, joten pahoittelut siitä. Viime aikoina, kun takatalvi toisensa jälkeen on yllättänyt, niin mieleni ollut hieman maassa. Pääsiäisenä tosin puhkuin intoa ja haravoin kädet ruvella. Taas kerran tuli siis todistettua, että toimin aurinkovoimalla.   Kun ensimmäinen takatalvi iski ja maa oli taas valkoinen, niin lähestulkoon tunsin, miten kaikki ilo ja energia hävisi minusta. Oloni oli lohduton kun katselin lumen peittämää maata ympärilläni. Lumen ja kylmyyden palattua ja halusin vaan kömpiä viltin alle sohvan nurkkaan ja olla siinä. Onneksi lumi suli tuolloin melko nopeasti ja aurinko tuli esiin palauttaen hyvän fiilikseni. Iloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun seuraava takatalvi jo ilmestyi. Olen jo seonnut laskuissa siitä, että kuinka monta takatalvea on jo tullut.   Onneksi eilen ja tänään aurinko on vihdoin taas paistellut ja lämpötila on noussut muutaman asteen plussan puolelle. Toivon, että löydän taas energiani jostain, sillä v