Takatalvia ja väsymystä

 

Taas on tovi vierähtänyt, kun en ole kirjoitellut, joten pahoittelut siitä. Viime aikoina, kun takatalvi toisensa jälkeen on yllättänyt, niin mieleni ollut hieman maassa. Pääsiäisenä tosin puhkuin intoa ja haravoin kädet ruvella. Taas kerran tuli siis todistettua, että toimin aurinkovoimalla. 

Kun ensimmäinen takatalvi iski ja maa oli taas valkoinen, niin lähestulkoon tunsin, miten kaikki ilo ja energia hävisi minusta. Oloni oli lohduton kun katselin lumen peittämää maata ympärilläni. Lumen ja kylmyyden palattua ja halusin vaan kömpiä viltin alle sohvan nurkkaan ja olla siinä. Onneksi lumi suli tuolloin melko nopeasti ja aurinko tuli esiin palauttaen hyvän fiilikseni. Iloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun seuraava takatalvi jo ilmestyi. Olen jo seonnut laskuissa siitä, että kuinka monta takatalvea on jo tullut. 

Onneksi eilen ja tänään aurinko on vihdoin taas paistellut ja lämpötila on noussut muutaman asteen plussan puolelle. Toivon, että löydän taas energiani jostain, sillä varsinkin viime viikko meni kuin unessa. Jostain syystä oli viime viikolla aivan totaalisen uupunut ja meinasin nukahtaa töissäkin useaan otteeseen. Otin myös yhteyttä lääkäriin, sillä epäilen, että minulla on jälleen anemiaa (se on vaivannut minua lähes koko elämäni). Huomenna menenkin sitten heti aamulla verikokeisiin.

 

Onneksi meteorologien mukaan ensi viikosta eteenpäin pitäisi vihdoin olla keväiset ilmat. Toivonkin siis, että vitamiinit, rautatabletit sekä aurinko tekevät tehtävänsä ja sisäinen Duracell pupuni herää taas. Toisaalta olen kyllä myös kiitollinen viime ajan väsymyksestä, sillä se oli hyvä muistutus siitä, että itsestä ja omasta jaksamisesta on pidettävä huolta. Niinpä jos sinullakin ihana lukijani on ollut kevätväsymystä, niin lähetän sinulle roppakaupalla tsemppiä ja jaksamista. Pistetään kaikki kädet kyynärpäitä myöden ristiin ja toivotaan ettei enää tule yhtään takatalvea vaan ihanat lämpimät keväiset kelit.