Susannan elämää

Tekstit

Uusimmat tekstit

Takatalvia ja väsymystä

Taas on tovi vierähtänyt, kun en ole kirjoitellut, joten pahoittelut siitä. Viime aikoina, kun takatalvi toisensa jälkeen on yllättänyt, niin mieleni ollut hieman maassa. Pääsiäisenä tosin puhkuin intoa ja haravoin kädet ruvella. Taas kerran tuli siis todistettua, että toimin aurinkovoimalla. Kun ensimmäinen takatalvi iski ja maa oli taas valkoinen, niin lähestulkoon tunsin, miten kaikki ilo ja energia hävisi minusta. Oloni oli lohduton kun katselin lumen peittämää maata ympärilläni. Lumen ja kylmyyden palattua ja halusin vaan kömpiä viltin alle sohvan nurkkaan ja olla siinä. Onneksi lumi suli tuolloin melko nopeasti ja aurinko tuli esiin palauttaen hyvän fiilikseni. Iloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun seuraava takatalvi jo ilmestyi. Olen jo seonnut laskuissa siitä, että kuinka monta takatalvea on jo tullut. Onneksi eilen ja tänään aurinko on vihdoin taas paistellut ja lämpötila on noussut muutaman asteen plussan puolelle. Toivon, että löydän taas energiani jostain, sillä v

Vihdoin on kevät

Taisin ehkä jo jossain aiemmassa postauksessani mainita, että minun kevääni alkaa aina 1.3. oli keli mikä hyvänsä. Tuntuu, että minussa on jo nyt tapahtunut jokin sisäinen muutos, vaikka säät eivät vielä ole olleet kovin keväiset. Jokainen päivä vie kuitenkin lähemmäksi kesää ja se jos mikä tekee iloiseksi. Minusta tuntuu, että olen ihminen, joka toimii aurinkoenergialla. Mitä aurinkoisempi päivä on, niin sitä enemmän energiaa minulla tuntuu olevan. Tuntuu, että olen ollut aurinkoisina päivinä aivan täpinöissäni touhuillut, vaikka ja mitä. Lumet ovat onneksi jo sulaneet monin paikoin ja jalkakäytävillä on kiva kävellä, kun ei tarvitse enää koko ajan pelätä liukastuvansa. Kevät on tehnyt myös sen, että minulla on halu uudistaa itseäni ja elämääni. Olen tehnyt paljon pieniä muutoksia ja ryhtiliikkeitä, joista on tullut todella hyvä olo. Mielestäni aina on hyvä kehittää itseään monin eritavoin. Aion ottaa kaiken irti tästä innostuneesta fiiliksestä ja nauttia elämästä. Olen tehn

Kosmetiikkaostoksilla

Tarvitsin taannoin uusia kosmetiikkatuotteita ja päätin käydä ostamassa niitä tutusta liikkeestä. Kyseisessä liikkeessä oli vielä ale käynnissä, niin ajattelin, että onpas kiva ostaa tuotteet pikkuisen halvemmalla. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin olin kuvitellut. Astelin iloisesti liikkeeseen (en viitsi mainita liikkeen nimeä). Vastaani tuli myyjä, joka kysyi voisiko hän olla avuksi. Kerroin mitä olin etsimässä. Kerroin haluavani kyseisen tuotteen Diorilta. Sen sijaan, että myyjä olisi alkanut esitellä minulle Diorin kyseisiä tuotteita, hän veikin minut ns. markettikosmetiikan puolelle ja alkoi esitellä sieltä aivan erilaisia tuotteita kuin mitä olin pyytänyt. Totesin myyjälle, että en halua tällaisia vaan haluaisin tuotteen Dior-merkiltä. Myyjä sanoi vain ohimennen, että ei sellaista ole ja vei minut seuraavien markettikosmetiikkamerkkien luo. Totesin myyjälle useaan otteeseen ei, en ole etsimässä tuotteita, joita hän esitteli enkä halua ostaa hänen esittelemiensä merkki

Pitkä tauko

Olen nyt pitänyt ensimmäistä kertaa pitkän tauon blogistani. Aluksi tauko ei ollut suunniteltu, mutta jossain vaiheessa päätin, että pidän pienen irtioton ja jatkan taas, kun siltä tuntuu. Kuten viimeisimmästä postauksestani olet ehkä lukenut, niin tämä vuosi ei alkanut minulle hyvin. Vuosi on onneksi kääntynyt paremmaksi sittemmin. En ole talvi-ihminen, vaikka olenkin syntynyt talvella. Minulle riittäisi, että talvi kestäisi kaksi viikkoa (joulusta loppiaiseen). Tuntuu, että talvella vaivun jonkinlaiseen horrokseen ja energiani on pohjalukemissa. Kun joulu on ohi, niin alan jo odottaa kevättä. En pidä kylmästä, pimeästä enkä lumesta. Nämä edellä kertomani asiat olivat yksi syy siihen, miksi päätin pitää tauon blogista. En halunnut kirjoittaa teille postauksia, joissa vain valitan siitä millaiset kelit ovat ja miten paljon odotan kevättä. Nyt onneksi aletaan olla talven osalta voiton puolella eli yli talven puolivälin. Huomaan itsestäni selkeästi, miten päivien piteneminen vaikut

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Tätä vuotta 2024 on kulunut nyt jo kymmenen päivää. Näistä kymmenestä päivästä ensimmäiset seitsemän olivat minulle todella haasteellisia, vaikka olin lomalla. Onneksi en etukäteen tiennyt mitä tämä alkuvuosi tuo tullessaan. Palasin kotiini vuoden ensimmäisenä päivänä ja kodissani oli tuolloin huikeat 14 astetta lämmintä. Ei se mitään ajattelin. Tuumin vain, että kyllä asuntoni sitten pikkuhiljaa lämpenee. No sainkin lämpötilan nousemaan 17 asteeseen, mikä tuntui jo huomattavasti lämpimämmältä kuin 14. Tiistaina kun heräsin, niin havahduin siihen, että minulle ei tule keittiöön kylmää vettä, ainoastaan lämmintä. Kylmän veden puute ei kuitenkaan haitannut elämääni. Keskiviikkona puolestaan loppui myös lämpimän veden tulo keittiöön. Keskiviikkona havahduin myös siihen, että koirallani Novalla taitaa olla silmätulehdus ja varasin ajan eläinlääkärille. Eläinlääkärissä selvisikin, että kyse onkin luultavasti hammaspaiseesta. Palasimme kotiin antibioottien, kipulääkkeen ja silmätippoje

Kaksi yötä jouluun

Joulu sen kun lähenee. Tuntuu ihanalta pikkuhiljaa laskeutua joulun viettoon, vaikkakin on vielä muutama tunti työpäivää jäljellä, tämän illan työt ovat leppoisia. Tämä joulunalusaika on ollut jotenkin poikkeuksellinen. Moni ”perinne” on jäänyt välistä, mutta silti joulufiilis on ollut korkeammalla kuin muutamina aiempina vuosina. Onko sinulla ihana lukijani ollut tänä vuonna erityisen jouluinenfiilis? Kiirettäkin on tainnut tässä piisata, koska tämänkin postauksen kirjoitin alun perin jo pari päivää sitten, mutta nyt vasta ehdin laittaa sen julki. Havahduin tässä muutama päivä sitten siihen, että en ole vielä syönyt kertaakaan jouluruokaa tänä jouluna. Näin ei ole varmaan koskaan ennen käynyt, että syön jouluruokaa ensimmäisen kerran vasta aattona. Olen aina ihmetellyt sitä, kun moni sanoo, ettei pysty syömään jouluruokia kuin pari kertaa ja sitten ne tulevat jo korvistakin. Itse voisin syödä jouluruokia vaikka joka päivä. Toinen asia mikä on jäänyt tässä joulun alla, on leipo