Kömmellys ja nettiongelmia

 

Taas on tovi vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi kirjoitellut. Havahduin tänään siihen, että syyskuu on kohta ohi ja olen kirjoittanut vain yhden postauksen syyskuussa. Päätin siksi pikaisesti kirjoittaa. Syyskuu ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja kerron sinulle ihana lukijani miksi.

Syyskuun alussa havahduin siihen, että puhelimeni internet oli kotonani aivan olematon ja pätki koko ajan. Samaa teki myös työpuhelimeni, mutta ajattelin että kyseinen puhelin on vaan niin vanha, että se johtuu siitä. Lopulta kävin operaattorini liikkeessä tiedustelemassa asiaa. Liikkeessä ei osattu sanoa mistä on kyse, mutta asiakaspalvelija epäili, että sim-kortin vaihtaminen auttaisi. Ei auttanut. Kävin vielä uudestaan liikkeessä, mutta toisella kertaa vastassa oli äärimmäisen nyreä asiakaspalvelija, joka tuntui olevan täysin tietämätön siitä, miten asiakkaille puhutaan.

 

Lopulta päädyin soittamaan operaattorini asiakaspalveluun ja tovin tutkailun jälkeen virkailija kertoi, että lähin tukiasemani on pois käytöstä ainakin kuukauden kattoremontin takia. Samainen tukiasema kattaa myös muut operaattorit, joten edes liittymän vaihtaminen ei auttaisi. Olen nyt siis jo lähes kuukauden elänyt lähestulkoon ilman nettiä. Nykypäivänä nettiä tarvitsee aivan kaikkeen, joten voit vain kuvitella miten kireällä hermoni ovat olleet. Puhelimeni apit eivät ole toimineet, viestit ovat kulkeneet huonosti, puhelut ovat katkeilleet, jne. Odotan siis kuin kuuta nousevaa, että tukiasema saadaan taas käyttöön ja netti alkaa taas toimia.

Kävin pari viikkoa sitten uudelleen kansanparantajalla, koska sain niin suuren avun jo ensimmäisestä kerrasta. Menin innolla uuteen käsittelyyn ja olin jälleen kerran todella tyytyväinen. Valitettavasti en ehtinyt nauttia hoidon tuloksista kuin vajaat kaksi vuorokautta. Olin ollut kansanparantajalla maanantaina ja keskiviikkona tulin töistä ja hain koiran kanssani pihalle. Olin pihamäessämme, joka on vanhaa betonia, jonka päällä on paikoitellen soraa. Taitava kun olen niin onnistuin mäiskähtämään mäkeen rähmälleni ja kierin sen alas. Kuinka ollakaan jo aiemmin pitkään kipeänä ollut vasen jalkani otti tietysti pahimmat osumat. Reisi revähti, polvi aukesi, nilkka vääntyi ja jalkapöytään tuli ruhje.

Vaikka kömpiessäni ylös maasta hiekat kämmenissä, housunpolvi rikki ja kiviä kengässä tajusin heti, että pahemminkin olisi voinut käydä. Olisin helposti voinut murtaa tai katkaista luita, mutta nyt selvisin haavoilla, revähdyksillä ja ruhjeilla. Kävin seuraavana päivänä lääkärissä, jossa jalka kuvattiin varoiksi, mutta kyseessä oli onneksi vain nyrjähdys/revähdys. Niskani oli myös kokenut kunnon tärähdyksen, koska kärsin viisi päivää kovista päänsäryistä.

Nyt tapahtuneesta on kulunut puolitoista viikkoa ja jalkaa särkee edelleen todella paljon. Nilkkatuki onneksi auttaa vähän. Lääkäri tosin sanoi, että jalkani paraneminen tulee luultavasti kestämään 1-3kk. Minua harmittaa aivan suunnattomasti, että toinen käyntini kansanparantajalla meni vähän niin kuin hukkaan. Mietin myös, että eikö vasen jalkani ole jo kokenut aivan tarpeeksi kipua ja särkyä. Vastaus on luultavasti ei. Nyt ei siis auta muu kuin lepuuttaa jalkaa, käyttää kipugeeliä ja popsia särkylääkkeitä.

Toivon, että tämä jäisi nyt tämän vuoden viimeiseksi kömmellykseksi ja, että vasen jalkani vihdoin palautuisi ennalleen eikä saisi enää yhtään osumaa. Toivovattasi ihana lukijani sinun syksysi on alkanut paremmin kuin minun. Toisaalta uskon, että tästä ainut suunta on ylöspäin. Toivotaan, että lokakuu tulee olemaan leppoisampi.