Susannan elämää

Kirjoitin teille jo viime viikolla, että sairastuin koronaan jo toistamiseen. Ajattelin tuolloin, että kyllä oireet varmasti helpottavat muutamassa päivässä. Koko viime viikon oloni oli kuin ruumiilla. Minulla oli päänsärkyä, korvasärkyä, kurkkukipua, nuhaa, tukkoisuutta, silmiä poltteli, oli kuumetta, yökkäsin kolme kertaa, keuhkoihin pisti, rintaa ahdisti ja koko kropassa tuntui todella voimakas lihassärky eikä energiaa ollut mihinkään. En pystynyt viikkoon nukkumaan tai olemaan edes vaakatasossa vaan ainoastaan puoli-istuvassa asennossa. Olin kuitenkin toiveikas, että viikonloppuun mennessä olo olisi jo parempi. Itseasiassa toivoin, että olisin siihen mennessä jo terve. Toisin kuitenkin kävi. Viikonloppu tuli ja olo oli aavistuksen parempi, mutta en ollut lähimainkaan terve. Olin siis jo koko viikon ollut sairaslomalla ja sunnuntaina minun oli soitettava taas työterveyteen. Sain lisää sairaslomaa tähän päivään asti. Olin varma, että huomenna torstaina pääsen jälleen töihin. To

Sana finnjävlar (suomiperkeleet) on ehkä monelle tuttu, mutta oletko kuullut svenskjävlareista eli ruotsiperkeleistä? Svenskjävlarit ovat itseasiassa makeisia. Eivätkä mitä tahansa makeisia, vaan maailman suolaisimpia salmiakkilakritseja. Svenskjävlareita valmistaa ruotsalainen Haupt Lakrits, joka on toiminut vuodesta 2014 asti. Olen suolan suuri ystävä, ja mielestäni mikään ei maistu miltään ilman, että suolaa on runsaasti. Tästä syystä innostuin kun Västeråsissa bongasin näitä svenskjävlareita. Ajattelin heti, että näitä on ostettava ja maistettava. Minulle harvoin mikään on liian suolaista, joten ajattelin, että siinäpä ruotsalaiset yritätte. Suomi kun on tunnettu salmiakista ja myös lakritsista niin ajattelin, että tuskinpa nämä namut ovat sen suolaisempia kuin suomalaiset namuset. Niinpä siis ostin pari purkkia svenskjävlareita. Kun pääsimme hotellille, niin päätimme heti maistaa ostamiani ruotsiperkeleitä. Miesystäväni heitti ensimmäisenä yhden svenskjävlarin suuhunsa ja