Susannan elämää

Eilen pääsin vihdoin lempparisyyspuuhani pariin eli haravoimaan. En vaan voi sille mitään, mutta nautin siitä, kun haravoidessa näkee työnsä tuloksen heti. Lisäbonuksena saa raikasta ilmaa ja liikuntaa. Täydellistä. Niinpä siis suuntasin eilen haravan kanssa pihamaalle ja aloin hommiin. Haravoidessa tuntuu, että aika kuluu kuin siivillä. Minulle tulee joka kerta sellainen olo, etten millään malttaisi lopettaa vaikka olisin tuhtonut haravani kanssa jo tuntitolkulla. Eilen kun lopetin, niin havahduin vasta siinä kohtaa siihen, että minulle oli tullut peukalon ja etusormen väliin rakko, joka oli puhjennut. Vasta kun otin hanskan kädestäni, niin huomasin sen ja aloin tuntea kipua. Olisi ehkä pitänyt osata ennakoida ja laittaa siihen kohtaa laastari valmiiksi suojaamaan. Onneksi rakko varmasti paranee pian. Haravoinnin tuomaa iloa valitettavasti laimensi huoli koirastani Novasta. Nova oli läpi viikonlopun hieman huonovointinen. Novalla on ollut mahavaivoja eikä ruoka ole maistunut. On k

  Valitettavasti minun täytyy kertoa, että pelastusyrityksistä huolimatta mysteerikasvini kuoli. Harmittaa ettemme nyt koskaan saaneet tietää, mikä kasvi oli kyseessä. Linkitän tämän postauksen loppuun aiemmat mysteerikasvia koskevat postaukset, niin niiden avulla saat paremman käsityksen siitä mistä oikein on kyse. Löysin siis mysteerikasvin tämän vuoden huhtikuussa multapussista. Mysteerikasvi oli tuolloin vai nystyräinen noin 10cm pitkä pötkylä. Laitoin tuolloin mysteerikasvin veteen, jossa se pikkuhiljaa kasvatti itselleen yhtä paksua juurta sekä latvaan kaksi lehden alkua. Heinäkuussa laitoin mysteerikasvin purkkiin ja siitä valitettavasti alkoi alamäki.   Mysteerikasvi ehti elellä mullassa noin kuukauden ennen kuin hätäännyin. Huomasin, että mysteerikasvin ”lehdet” olivat alkaneet mennä veteläksi. Nyppäsin kasvin pois mullasta, jolloin huomasin, että myös sen juuri oli mennyt pehmeäksi. En tiennyt mitä tehdä, niin otin vain pehmenneet kohdat pois ja laitoin kasvin veteen, k

  Syksyisin kun ilmat alkavat viiletä, niin ihoni alkaa kuivua. Erityisesti otsani ja poskeni kaipaavat silloin paljon kosteutusta. Olen monesti huomannut, etteivät pelkät voiteet riitä vaan tarvitaan jotakin vähän ”tujumpaa”. Olen todennut, että öljyt ovat oiva ratkaisu iho-ongelmaani. Koska aiemmin käyttämääni iho-öljyä ei enää valmisteta, niin minun piti löytää uusi öljy. Halusin kokeilla jotakin kotimaista öljyä. Menin käymään Maammekaupassa, jossa minulle suositeltiin kotimaista Fiini naturally kaura & mustikka öljyseerumia. Olen nyt käyttänyt öljyseerumia muutaman viikon ja olen siihen todella tyytyväinen. Öljyseerumi on siitä hyvä, että sitä riittää pieni määrä eli se on riittoisaa. Käytän öljyseerumia iltaisin puhdistetulle iholle ja ennen nukkumaanmenoa laitan öljyseerumin päälle vielä Mádaran derma collagen night source sleeping gremeä. Aamulla kun herään, niin ihoni näyttää ja tuntuu ihanan pehmeältä ja kuulaalta. Olen öljyseerumin myötä tykästynyt Fiini naturallyy

  Ajattelin taas päivitellä teille vähän kipeän jalkani kuulumisia. Tässä kohtaa olen siis potenut jalkaani vuoden ja yhdeksän kuukautta. Linkitän taas aiemmat jalkaani koskevat postaukset tämän postauksen alle, niin en joudu kertaamaan tähän kaikkea.   Ilokseni voin kertoa, että vihdoin ja viimein on tapahtunut positiivista edistystä. Edellisen jalkaani koskevan postauksen jälkeen ole käynyt TYKS.ssä varmaan lähes kymmenen kertaa. Kipuklinikalla lääkäri epäili, että jalassani on monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä eli CRPS. Minulle määrättiin mm. kipulääkekuuri ja voidetta kipuun. Valitettavasti niistä kummastakaan ei ollut juurikaan mitään hyötyä. Saatat ehkä nyt miettiä, että no mikä jalkaan sitten on auttanut? On kolme asiaa, jotka ovat olleet avainasemassa siinä, että jalkani vointi alkanut parantua. Ensimmäinen on jalalleni omien mittojeni mukaan tehty painesukka. Toinen on puolestaan omien jalkojeni mukaisesti tehdyt uniikit pohjalliset. Pohjalliset tehtiin, niin, että

  Tovi on vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut. Ajattelin ensin, että taukoa on varmaankin ollut pari viikkoa. Yllätyin kuitenkin suuresti, kun tajusin, että aikaa onkin kulunut jo melkein kolme viikkoa. Viime viikot ovat olleet niin hektisiä, että pieni tauko oli paikallaan. Päätin myös jo silloin kun aloitin blogini, että en aio ottaa mitään paineita, siitä kuinka usein kirjoitan. Halusin, että blogini tuottaa minulle iloa eikä stressiä. Taukoni aikana syyskuukin ehti vaihtua lokakuuksi. Olen ollut todella iloinen siitä, että säät ovat olleet verrattain lämpimiä. Ruskan sävyt ovat myös vallanneet maisemaa päivä päivältä enemmän. Syksyisen koleuden voi aistia ilmassa, joka vääjäämättä kertoo siitä, että talvi lähenee koko ajan. Ei siis auta muu kuin lisätä vaatekerroksia, kiinnittää heijastimia, kaivaa kynttilät esiin, varautua sateenvarjolla, ottaa viltit esille ja ottaa kutimet käteen.   Tuleva kylmyys ja pimeys ei houkuttele minua yhtään, sillä rakastan lämpöä ja valoa