Haravointia ja huolia

Eilen pääsin vihdoin lempparisyyspuuhani pariin eli haravoimaan. En vaan voi sille mitään, mutta nautin siitä, kun haravoidessa näkee työnsä tuloksen heti. Lisäbonuksena saa raikasta ilmaa ja liikuntaa. Täydellistä. Niinpä siis suuntasin eilen haravan kanssa pihamaalle ja aloin hommiin.

Haravoidessa tuntuu, että aika kuluu kuin siivillä. Minulle tulee joka kerta sellainen olo, etten millään malttaisi lopettaa vaikka olisin tuhtonut haravani kanssa jo tuntitolkulla. Eilen kun lopetin, niin havahduin vasta siinä kohtaa siihen, että minulle oli tullut peukalon ja etusormen väliin rakko, joka oli puhjennut. Vasta kun otin hanskan kädestäni, niin huomasin sen ja aloin tuntea kipua. Olisi ehkä pitänyt osata ennakoida ja laittaa siihen kohtaa laastari valmiiksi suojaamaan. Onneksi rakko varmasti paranee pian.

Haravoinnin tuomaa iloa valitettavasti laimensi huoli koirastani Novasta. Nova oli läpi viikonlopun hieman huonovointinen. Novalla on ollut mahavaivoja eikä ruoka ole maistunut. On kamalaa, kun koira voi huonosti, kun siltä ei voi kysyä mihin sattuu ja miten paljon. On vain tulkittava eleitä ja yritettävä auttaa parhaansa mukaan. Soitin tänään myös eläinlääkärille ja kyselin neuvoja. Sovimme, että jos Nova on vielä huomennakin huonovointinen, niin sitten meidän pitää tulla vastaanotolle, jotta voidaan selvittää, mikä Novaa vaivaa. Toivon sydämenipohjasta, että Nova olisi huomenna täysin kunnossa. Toivon myös, että sinulla ihana lukijani ei olisi huolia ja voisit vaan nauttia haravoinnin hurmoksesta =D .