Susannan elämää

Kävimme edellispäivänä poikaystäväni kanssa Skultunassa, Skultuna messingsbrukissa. Kyseessä on siis paikka, jossa valmistetaan messinkiä ja messinkituotteita. Messinkitehdas on toiminut jo vuodesta 1607 alkaen, jolloin se perustettiin kuningas Karl IX:n käskystä. Tehdas perustettiin Skultunaan siksi, että lähellä virtaava Svartån-puro antoi riittävän vesivoiman ja puuhiiltä oli helposti saatavilla. Päätökseen vaikutti myös se, että Västeråsin satama sekä Falunin kuparikaivos sijaitsivat kohtuullisen matkan päässä. Aluksi tehtaassa valmistettiin messinkilevyjä, kynttiläjalkoja ja kattokruunuja.   Tuotanto on jatkunut katkeamattomana Skultunassa sen perustamisesta lähtien. Edelleen sielä valmistetaan vuosittain noin viisisataa kattokruunua, asennetaan ja kiillotetaan pari tuhatta kynttilänjalkaa ja tuhansia kalvosinnappeja. Tuotteita myydään nykyään ympäri maailmaa. Nykyään on olemassa kaksi tuotelinjaa: kodintarvikkeet ja muotiasusteet.    Skultunan messinkitehdas on yksi Ruo

Tänne Västeråsiin on nyt iskenyt oikein kunnon helleaalto. Lämpömittarin lukemat ovat viime päivinä nousseet +30 asteen paremmalle (vaiko sittenkin pahemmalle) puolelle. Toisaalta on kiva kun ei tarvitse palella, mutta minulle kyllä riittäisi mainiosti +25 astetta. Tosin sisällä sekin tuntuu paljolta. Tuntuu etten saa asuntoani viilennettyä millään. Olen koittanut pitää kaikki ikkunat sekä parvekkeen oven auki läpi yön, mutta sekään ei ole viilentänyt asuntoani vaikka yöllä olisi ollut +14 astetta. Olen myös ottanut käyttöön vanhat tutut kikat eli kaihtimet kiinni päivällä, samoin ikkunat ja lisäksi ostin myös tuulettimen. Toisaalta tuntuu, että ei saisi valittaa, koska yleensä noin 90% vuodesta palelen ja valitan kylmyydestä. Eikös vanha sanonta myös sano, että ei lämmin luita riko. Täytyy siis vaan koittaa nauttia helteistä niin kauan kuin niitä riittää.   Täällä on kyllä kesällä todella kaunista, varsinkin tuon Mälaren järven rannat vetävät ihmisiä puoleensa. Itse asun onneksi läh

Kesä sekä Suomessa että Ruotsissa on usein hyvin epävakainen. Koskaan ei tiedä milloin sade yllättää. En ole pitkään aikaan omistanut sadetakkia enkä edes takkia, joka pitäisi edes vähän sadetta. Minulla on kylläkin vanha, peltimäinen sadeviitta. Sadeviitta on todella epäkäytännöllinen, varsinkin pyöräillessä, koska se kerää käsien väliin valtavan lammikon vettä tai valuttaa sen suoraan jaloille. Sateenvarjokin on aika rämä, hankala saada pysymään auki ja kääntyy tuulessa aina nurinpäin.  Päätin siis, että on aika varautua sateeseen paremmilla varusteilla. Pähkäilin pitkään, että ostaakko ihan sadetakki vai takki, joka on osittain sateenpitävä? Lopulta päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Löysin boozt.com:sta kivan Makia Rey Jacket parkatakin ja laitoin sen tilaukseen värissä light camel (kuvat tuossa yläpuolella). Takki on vedenkestävä, hengittävä ja valmistettu kierrätysmateriaalista. Lisäksi tilasin itselleni uuden sateenvarjon. Sateenvarjo, jonka tilasin on Marimekon mini manual log