Kaikki äitini, kaikki tyttäreni

Olin eilen katsomassa Turun kaupunginteatterissa esityksen nimeltä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni. Kyseinen esitys viettää parhaillaan 10-vuotis juhlavuottaan eli kantaesitys esitettiin jo vuonna 2013. Esitys on siitä mielenkiintoinen, että se on koottu kasaan oikeiden ihmisten oikeista tarinoista, jotka ihmiset ovat lähettäneet Kodin kuvalehteen. Kaikki äitini, kaikki tyttäreni esityksessä tarinat sulautuvat saumattomasti toisiinsa ja tempaavat mukaansa. Esitys on kolmen naisen Miitta Sorvalin, Sanna Stellan ja Pirjo Heikkilän taidonnäyte.

Kaikki äitini, kaikki tyttäreni on samaistuttava, koskettava ja samalla hervottoman hauska. Esityksessä tuotiin esiin monia eri tilanteita äitien ja tyttärien suhteista. Osa näytöksen kohtauksista oli minulle sellaisia, joihin samaistuin, mutta en suinkaan kaikkiin. Esitys sai minut pohtimaan paljon omaa äitisuhdettani. Koen, että oma äitisuhteeni on todella hyvä. Äitini on minulle läheisin ihminen maailmassa ja voin kertoa hänelle ihan kaiken. Totta kai myös riitelen äitini kanssa välillä, mutta onneksi meistä kumpikaan ei ole pitkävihainen. Kaikki äitini, kaikki tyttäreni esitys sai minut muistamaan, miten kiitollinen olen omasta äidistäni.

Kaikki äitini, kaikki tyttäreni sai minut pohtimaan paljon myös naisten ja äitien roolia suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta päätin, että kirjoitan niistä ajatuksista toisella kertaa, sillä muuten tästä postauksesta tulisi liian pitkä. Suosittelen kyllä ehdottomasti käymään katsomassa Kaikki äitini, kaikki tyttäreni, jos et ole sitä vielä nähnyt. Täytyy tunnustaa muuten, että teatterikärpäsen puraisu vaikuttaa yhä ja mietin jo, että minkä näytöksen menisin katsomaan seuraavaksi. Jos sinulla ihana lukijani on joku hyvä ehdotus mielessä, niin kirjoita se kommentteihin. Seuraavaa teatterikertaa odotellessa iloa ja aurinkoa sinulle ihana lukija alkavaan viikkoosi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mandy Skin päivitys - toimiiko se oikeasti?

Kerroin teille helmikuun alussa tilaamasta Mandy Skin IPL-karvanpoistolaitteesta. Olen käyttänyt laitetta siitä asti ja nyt ajattelin kertoa miten se on toiminut. Tämä postaus ei ole Mandy Skinin sponsoroima vaan oma aito mielipiteeni kyseisestä laitteesta. Täytyy myöntää, että vaikka olin toiveikas laitteen suhteen, olin myös hyvin skeptinen. Aloin käyttää laitetta kerran viikossa helmikuun alkupuolella. Mandy Skinin käyttö ei ole mitenkään kivuliasta tai vaikeaa. Tein niin, että sheivasin ensin halutut kohdat ja käsittelin alueet sen jälkeen Mandy Skinillä ja lopuksi laitoin kosteusvoidetta. Ensimmäiset neljä viikkoa käsittelin halutut alueet kolmostasolla ja sen jälkeen siirryin voimakkaimpaan eli viitostasoon. Noin neljän viikon kohdalla aloin huomata varsinkin kainaloissa, että karvan kasvu oli vähentynyt jo huomattavasti. Olin todella yllättynyt, että tuloksia alkoi näkyä niin nopeasti. Kuuden viikon kohdalla tuloksia alkoi näkyä hyvin jo muuallakin. Voin siis todeta, e

Magneettikuvauksia ja masentava puhelu

Olen aiemminkin kirjoittanut teille kipeästä jalastani mm. seuraavissa postauksissa: Kipeän jalan kuulumiset Huonoja uutisia ja Sairaslomalla . Aikaa on siis kulunut reilut vuosi ja neljä kuukautta siitä kun satutin jalkani eikä se ole vieläkään kunnossa. En kerro tässä nyt koko tarinaa uudestaan vaan voit käydä lukemassa nuo aiemmat postaukset, niin saat kokonaisvaltaisemman kuvan siitä mikä jalkaani vaivaa. Jalkakipu on siis edelleen jatkunut päivittäin. Pari viikkoa sitten olin sekä jalan, että selän magneettikuvauksessa. Täytyy sanoa, että se oli minulle neljäs kerta magneettikuvauksessa ja myös kamalin. Valitettavasti hoitajat olivat todella tympeitä ja siitä hämmästyneenä unohdin kysyä heiltä muutamia tärkeitä asioita. Lisäksi minulla on todella paha ahtaanpaikankammo, joten voit vain kuvitella miltä tuntui joutua putkeen (jossa magneettikuvat otetaan) pää edellä. Ensin kuvattiin siis selkäni. Kärsin myös kuivasilmäisyydestä enkä älynnyt, että putkessa on voimakas ilma

Kirpparilöytöjä

Rakastan historiaa kaikenlaisia vanhoja tavaroita ja astioita. Tykkään siksi käydä kirpputoreilla. Taannoisella kirpparireissulla tein kolme mahtavaa löytöä, joista ajattelin kertoa sinulle ihana lukijani. Kaksi löydöistäni on Humppilan lasin astioita ja kolmas hieman erilaisempi ”astia”. Löysin ja ostin kirpputorilta kaksi Humppilan lasin Kasvimaalla-sarjan astiaa. Toinen on Kasvimaalla sarjan maljakko. Maljakko on todella paksua lasia ja painaa siksi todella paljon. Maljakko on Pertti Santalahden Humppilan lasille suunnittelema ja sen mitat ovat korkeus 19cm ja leveys 24cm. Maljakko on todella hyväkuntoinen ja ostin sen lähes pilkkahinnalla. Toinen kirpputorilöytöni oli niin ikään Humppilan lasin kasvimaalla-sarjaa oleva kulho. Kulho on on myös Pertti Santalahden suunnittelema kuten maljakkokin. Kulhon korkeus on 12cm ja leveys 37cm. Humppilan lasi valmisti Kasvimaalla-sarjaa vuosina 1978-1985. Sarjaan kuuluu hankkimani maljakon ja kulhon lisäksi myös monia muita astioita sekä

Susannan elämää

Hae tästä blogista