Ajatuksia Ruotsista

 

Tovi on jo vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut Ruotsista. Viime aikoina Ruotsi on kuitenkin taas pyörinyt enemmän mielessäni. Siitä alkaa olla jo puolitoista vuotta, kun muutin takaisin Suomeen, mutta Ruotsi on siitä asti pysynyt ajatuksissani jollakin tasolla. Olen myös pitänyt yhteyttä entisiin työkavereihini Västeråsissa ja kävin Ruotsissa viimeksi melkein tasan vuosi sitten. Nyt kuitenkin ilokseni pääsen taas käymään Ruotsissa alle kuukauden kuluttua. Menemme nykyisen työyhteisöni kanssa parin päivän visiitille Ruotsiin, jossa vierailemme mm. Västeråsissa. En malta odottaa taas nähdä tuttuja ihmisiä ja tuttuja paikkoja. On myös kiva päästä näyttämään nykyisille työkavereille, missä aiemmin työskentelin. Tulevan matkan takia Ruotsi on pyörinyt mielessäni paljon.

Toinen syys siihen, miksi olen viime aikoina ajatellut paljon Ruotsia on se, että entinen virkani siellä on taas auki. Harmittaa, että seuraajani siellä ei työskennellyt kauempaa kuin minäkään. Toki ymmärrän, että hänelläkin henkilökohtiaset syyt ovat varmasti päätöksen taustalla. Vieraaseen maahan yksin muuttaminen ja siellä selviäminen ei ole aina helppoa. Mieleeni on palannut se, millaisia ajatuksia mielessäni silloin pyöri kun itse näin aikanaan ilmoituksen kyseisestä virasta ja päätin hakea sitä. Tuolloin iski myös korona ja hieman ennen muuttoa löysin myös miesystävän Suomesta, joten lähdin tuolloin Ruotsiin aikamoisen tunneskaalan saattelemana. Myöskin asettuminen uuteen maahan ja työpaikkaan keskellä pahinta korona-aikaa ei ollut helppoa. Olenkin siksi monesti miettinyt, että miten erilaista olisi ollut jos korona ei olisi iskenyt? Olisinko silloin vielä Ruotsissa? Myös moni muu kysymys pyörii mielessäni vastausta vailla.

Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Sillä, että lähdin Ruotsiin ja myös sillä, että palasin sieltä takaisin Suomeen. Kuitenkin toisinaan edelleen tulee mietittyä, että palaankohan joskus vielä Ruotsiin? Millaista olisi elää siellä ilman koronan aiheuttamia hankaluuksia? Toisaalta koen, että elämäni on hyvää täällä Suomessa ja monin tavoin helpompaa. Nautin myös siitä, että perheeni, sukulaiseni ja kaverini ovat lähellä. En voi silti kiistää sitä, että tuleva matka ja entisen virkani avautuminen nostavat monenlaisia ajatuksia ja tunteita pintaan. Odotankin siksi mielenkiinnolla sitä, että mikä on fiilikseni matkan jälkeen. Nyt on kuitenkin kiva, kun vaikka kevään tulo onkin hidasta ja lunta tupruttelee edelleen välillä niin kiva reissu tulossa mitä odottaa. Eiköhän myös tuo talvi tuosta pikkuhiljaa ala väistyä lämmön ja auringon tieltä.