Siirry pääsisältöön

Aika hidastaa jälleen

 

Huh heijaa. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet taas niin hektisiä, että ihan heikottaa. Minulla on tänään ensimmäinen vapaapäivä kahden viikon työputken päätteeksi ja huomenna työt kutsuvat jälleen. Lisäksi viime maanantaina oikeasta kantapäästäni poistettiin hemangiooma, joten siitä lähtien olen kulkenut jalka tikattuna. Tämän kahden viikon sisällä olen myös suhannut kaupungista toiseen, joten nyt on aika jälleen koittaa vähän hidastaa.

Olin alun perin ajatellut, että nämä viikot eivät olisi niin hektisiä, eivätkä veisi niin paljon voimia. Yliarvioin kuitenkin taas jaksamiseni, En näköjään vaan opi etten ole mikään supernainen =D . Puolustuksekseni voin kuitenkin kertoa, että viime tiistain ja keskiviikon tein töitä etänä, joten ne olivat aavistuksen kevyempiä päiviä ja sain onneksi silloin myös lepuutettua operoitua jalkaani. Torstaista lauantaihin olin Helsingissä oman alani ajankohtaispäivillä ja olin ajatellut, että nämä päivät ovat rennot ja leppoisat.

Ajankohtaispäivät olivatkin todella hektiset. Muun muassa torstaina heräsin jo viideltä ja kuuden jälkeen suuntasin kohti bussia, siitä junaan ja kohti Helsinkiä. Sänkyyn pääsin torstaina hieman yhdentoista jälkeen illalla eikä päivän aikana ollut ollut hetkenkään hengähdystaukoa. Perjantai meni lähes samalla tavalla ja lauantai oli lyhyempi ohjelmaltaan, mutta siinä kohtaa oli veto jo niin pois, että tuntui, että istuin horroksessa ja kuuntelin puheita puoliunessa. Toisaalta olo alkoi olla myös oudosti levoton. Puhuimme työkaverini kanssa, että koska tässä on painettu töitä non stop pari viikkoa niin tuntuu, ettei enää osaa edes rauhoittua. Tänään kotonakin minulla on ollut koko ajan olo, että vaikka väsyttää niin on pakko hääriä kaikenlaista koko ajan. Vauhti jää vähän niin kuin päälle.

Onneksi vihdoin pitkästä aikaa ensiviikko on ns. normaali eli töitä viisi päivää ja viikonloppu on vapaa. Uskon myös, että saan taas rauhoituttua normaaliin rytmiin pikkuhiljaa. Tulevalla viikolla ehdin myös olla taas pitkästä aikaa kotonakin. Oloni on myös tosi inspiroitunut ja iloinen, joten suuntaan hyvillä mielin huomiseen.

 Huomenna menen myös tikinpoistoon, joten toivottavasti pystyn sitten taas kävelemään normaalisti. Olen siis tässä tämän viikon astunut koko ajan oikealla jalalla vain päkiällä, koska kantapääni on ollut niin kipeä. Olen siis näyttänyt kävellessäni varmaankin aika koomiselta. Mietin mielessäni, että olen kuin Tuhkimon ilkeä sisarpuoli, joka on silponut kantapäätään, jotta saisi lasikengän jalkaansa. Ainoastaan tuo kyseinen lasikenkä ja sitä tarjoava prinssi puuttuu. Siitä huolimatta huumori on onneksi auttanut jaksamaan vaikka onkin ollut kipuja ja särkyjä. Positiinen asenne auttaa aina, vai mitä?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mandy Skin päivitys - toimiiko se oikeasti?

  Kerroin teille helmikuun alussa tilaamasta Mandy Skin IPL-karvanpoistolaitteesta. Olen käyttänyt laitetta siitä asti ja nyt ajattelin kertoa miten se on toiminut. Tämä postaus ei ole Mandy Skinin sponsoroima vaan oma aito mielipiteeni kyseisestä laitteesta. Täytyy myöntää, että vaikka olin toiveikas laitteen suhteen, olin myös hyvin skeptinen. Aloin käyttää laitetta kerran viikossa helmikuun alkupuolella. Mandy Skinin käyttö ei ole mitenkään kivuliasta tai vaikeaa. Tein niin, että sheivasin ensin halutut kohdat ja käsittelin alueet sen jälkeen Mandy Skinillä ja lopuksi laitoin kosteusvoidetta. Ensimmäiset neljä viikkoa käsittelin halutut alueet kolmostasolla ja sen jälkeen siirryin voimakkaimpaan eli viitostasoon. Noin neljän viikon kohdalla aloin huomata varsinkin kainaloissa, että karvan kasvu oli vähentynyt jo huomattavasti. Olin todella yllättynyt, että tuloksia alkoi näkyä niin nopeasti. Kuuden viikon kohdalla tuloksia alkoi näkyä hyvin jo muuallakin. Voin siis todeta, e

Magneettikuvauksia ja masentava puhelu

  Olen aiemminkin kirjoittanut teille kipeästä jalastani mm. seuraavissa postauksissa: Kipeän jalan kuulumiset Huonoja uutisia   ja  Sairaslomalla . Aikaa on siis kulunut reilut vuosi ja neljä kuukautta siitä kun satutin jalkani eikä se ole vieläkään kunnossa. En kerro tässä nyt koko tarinaa uudestaan vaan voit käydä lukemassa nuo aiemmat postaukset, niin saat kokonaisvaltaisemman kuvan siitä mikä jalkaani vaivaa.   Jalkakipu on siis edelleen jatkunut päivittäin. Pari viikkoa sitten olin sekä jalan, että selän magneettikuvauksessa. Täytyy sanoa, että se oli minulle neljäs kerta magneettikuvauksessa ja myös kamalin. Valitettavasti hoitajat olivat todella tympeitä ja siitä hämmästyneenä unohdin kysyä heiltä muutamia tärkeitä asioita. Lisäksi minulla on todella paha ahtaanpaikankammo, joten voit vain kuvitella miltä tuntui joutua putkeen (jossa magneettikuvat otetaan) pää edellä. Ensin kuvattiin siis selkäni. Kärsin myös kuivasilmäisyydestä enkä älynnyt, että putkessa on voimakas ilma

Kirpparilöytöjä

Rakastan historiaa kaikenlaisia vanhoja tavaroita ja astioita. Tykkään siksi käydä kirpputoreilla. Taannoisella kirpparireissulla tein kolme mahtavaa löytöä, joista ajattelin kertoa sinulle ihana lukijani. Kaksi löydöistäni on Humppilan lasin astioita ja kolmas hieman erilaisempi ”astia”. Löysin ja ostin kirpputorilta kaksi Humppilan lasin Kasvimaalla-sarjan astiaa. Toinen on Kasvimaalla sarjan maljakko. Maljakko on todella paksua lasia ja painaa siksi todella paljon. Maljakko on Pertti Santalahden Humppilan lasille suunnittelema ja sen mitat ovat korkeus 19cm ja leveys 24cm. Maljakko on todella hyväkuntoinen ja ostin sen lähes pilkkahinnalla. Toinen kirpputorilöytöni oli niin ikään Humppilan lasin kasvimaalla-sarjaa oleva kulho. Kulho on on myös Pertti Santalahden suunnittelema kuten maljakkokin. Kulhon korkeus on 12cm ja leveys 37cm. Humppilan lasi valmisti Kasvimaalla-sarjaa vuosina 1978-1985. Sarjaan kuuluu hankkimani maljakon ja kulhon lisäksi myös monia muita astioita sekä