Susannan elämää

  Olen jo monen monituista kertaa kirjoittanut teille kipeästä jalastani. Ajattelin, että päivittelen sen tilannetta taas teille. Valitettavasti edelleenkään ei ole tapahtunut muutosta parempaan. Päinvastoin jalkani on ollut koko tämän vuoden huonommassa kunnossa kuin ennen Kävin alkuvuodesta jälleen TYKS:n kipupolilla. Ikävä kyllä lääkäri ei tuntunut millään ymmärtävän, että kipeässä jalassani luu on se, joka särkee. Jostain syystä lääkäri oli vakaasti sitä mieltä, että kipu on ihossa/lihaksissa. Lopulta hän antoi minulle puuduttavaa voidetta kotiin, En tosin päässyt ymmärrykseen siitä, että mikä sen pointti oli, sillä voiteen vaikutusaika oli vain n. vartin. Lääkäri määräsi minulle myös kapsaisiini hoidon maaliskuulle.   Kapsaisiini hoidossa kipukohtaan laitetaan todella vahvaa chiliä (kapsaisiinia). Kapsaisiini lamaannuttaa kipukohdasta hermopäätteet noin 2-3 kuukauden ajaksi, jolloin kipuaistimus ei kulkeudu aivoihin. Kapsaisiini on niin voimakasta, että kun sitä laitettiin jal

  Minä, Susanna tunnustan nyt sinulle ihana lukijani, että olen koukussa kitkemiseen. Pihalla käteni suuntaavat magneetin lailla kohti rikkaruohoja, vaikka olisin juuri päättänyt, että nyt en kitke mitään. En tiedä olenko vain höpsähtänyt vai osaako joku muu samaistua minuun? Käyn päivittäin koirani kanssa ulkona monta kertaa ja samalla kun odottelen, että hän tekee asiansa minä kyykistyn kitkemään rikkaruohoja. Nautin siitä, että heti näkee sen miten siistiä tulee kun nyppii rikkaruohot pois. Olen todellinen nysvääjä, kun kitken. Haluan aina saada kaikki pienimmätkin rikkaruohot pois.   Toisinaan kun menen ulos kitkemään rikkaruohoja, niin siinä saattaa vierähtää huomaamattani tunteja. Tuntuu, että kitkiessä olen jonkinlaisessa hurmoksessa ja miten koko ajan, että vielä yksi, vielä yksi…enkä pysty lopettamaan. Ikävä kyllä monet rikkaruohot ovat todella sitkeitä. Toisinaan huomaan, että vaikka on kuinka tarkkaan kitkenyt ja koittanut saada kaikki pois juurineen, niin jonkin ajan

  Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta. Minulla ei alun perin ollut tarkoitus lopettaa kirjoittamista kuin seinään. Kuten ihana lukijani ehkä huomasit, niin kevään mittaan kirjoittelin muutenkin epäsäännöllisesti. Syy tähän on ollut työstressi. Minulla oli todella paha työstressi koko keväästä kesäkuun puoliväliin asti. Nyt onneksi pahimmat stressinaiheuttajat ovat takana ja loma alkaa jo huomenna. Nyt kun mietin kulunutta kevättä ja alkukesää, niin olen iloinen, että otin itselleni kaiken tarvitsemani ajan. Vaikka rakastan blogin kirjoittamista, niin stressin keskellä siitäkin tuli asia, joka lisäsi stressiä entisestään. Itsestään on muistettava pitää huolta. Toisinaan pitää vaan priorisoida asiat ja luopua sellaisista, jotka eivät ole pakollisia.   En millään malttaisi odottaa huomiseen iltapäivää, jotta voin vihdoin vaihtaa lomalle. On niin ihanaa, kun tietää, että kohta saa sulkea työpuhelimen ja unohtaa kaikki työasiat kuukaudeksi. Olenkin päättänyt ottaa loman tärkeimmäksi t