Koukussa kitkemiseen

 

Minä, Susanna tunnustan nyt sinulle ihana lukijani, että olen koukussa kitkemiseen. Pihalla käteni suuntaavat magneetin lailla kohti rikkaruohoja, vaikka olisin juuri päättänyt, että nyt en kitke mitään. En tiedä olenko vain höpsähtänyt vai osaako joku muu samaistua minuun?

Käyn päivittäin koirani kanssa ulkona monta kertaa ja samalla kun odottelen, että hän tekee asiansa minä kyykistyn kitkemään rikkaruohoja. Nautin siitä, että heti näkee sen miten siistiä tulee kun nyppii rikkaruohot pois. Olen todellinen nysvääjä, kun kitken. Haluan aina saada kaikki pienimmätkin rikkaruohot pois.

 

Toisinaan kun menen ulos kitkemään rikkaruohoja, niin siinä saattaa vierähtää huomaamattani tunteja. Tuntuu, että kitkiessä olen jonkinlaisessa hurmoksessa ja miten koko ajan, että vielä yksi, vielä yksi…enkä pysty lopettamaan. Ikävä kyllä monet rikkaruohot ovat todella sitkeitä. Toisinaan huomaan, että vaikka on kuinka tarkkaan kitkenyt ja koittanut saada kaikki pois juurineen, niin jonkin ajan kuluttua taas uusia rikkaruohoja ilmestyy. Kitkeminen on siis loputon projekti eli addiktiolleni ei näy loppua =D .

Vaikka rikkaruohojen kitkeminen on rakas harrastukseni, niin siinä on myös huono puolensa. Haluaisin, että käteni ja kynteni olisivat aina priimassa kunnossa. Ikävä kyllä multa kuivattaa käsiä ja kynsiä tosi paljon. Lisäksi kitkiessä multa menee kynsien alle ja haurastuttaa kynsiä. Tiedän, että olisi fiksua käyttää kitkiessä hanskoja, mutta koen, että ne kädessä ei saa kitkettyä niin tarkkaan. Myöskin jos kitken hanskat kädessä, niin kitken niin ”agressiivisesti”, että hanskat menevät nopeasti rikki. Joudun siis aina miettimään kumpi minulle on tärkeämpää siistit kädet vai siisti piha?

 

Olisi kiva kuulla onko ketään joka samastuisi minuun tässä vai olenko ainoa, joka on koukussa kitkemiseen? Jos sinä ihana lukijani samaistut minuun, niin kerro se kommenteissa. Onneksi rikkaruohojen kitkeminen on harmiton asia eikä se ole terveydelle haitallista. Aion siis ylpeästi jatkaa pihalla kyykkimistä ja kitkemistä, vaikka joku saattaakin pitää minua höpsähtäneenä.