Siirry pääsisältöön

Lottamuseossa

 

Taannoisella Tuusulan reissulla, josta olen teille jo kirjoitellutkin, pääsin myös käymään Lottamuseossa. Lottamuseo on museo, jossa esitellään Lottajärjestön historiaa. Museo on avattu vuonna 1996 ja sitä ylläpitää Lotta Svärd säätiö. Museo sijaitsee Tuusulassa Syvärannan tilalla. Museo on auki ympäri vuoden ja museon yhteydessä on myös kanttiini ja pieni myymälä, jossa on pääasiassa lotta-aiheisia tuotteita, mutta myös esim. rintasokeria (linkki siihen liittyvään postaukseeni on tässä Saisiko olla rintasokeria ).

Suurin osa teistä ihanista lakijoistani varmasti tietää keitä lotat olivat ja mitä he tekivät, mutta kerron sen tässä vielä muutamalla lauseella. Lotta Svärd oli suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö, joka toimi vuosina 1920-1944. Sotavuosina lotat toimivat monissa erilaisissa maanpuolustusta tukevissa toimissa, minkä ansiosta noin 25 000 miestä vapautui kyseistä tehtävistä sotilaallisiin tehtäviin. Järjestö perustettiin tukemaan suojeluskuntia ja se lakkautettiin vuonna 1944. Lotta Svärd järjestön toimintaa jatkamaan perustettiin vielä samana vuonna Suomen Naisten Huoltosäätiö. Vuonna 2004 Suomen Naisten  Huoltosäätiö muutti nimesä Lotta Svärd säätiöksi, joka tarjoaa järjestöön kuuluneille lotille ja pikkulotille kuntoutusta ja raha-avustuksia.


Lottamuseon päänäyttely on nimeltään ”Lotta Svärd – 100 vuotta yhteiskuntavastuuta” ja erikoisnäyttely on puolestaan nimeltään ” Oikea lotta- lottakuvia 100 vuotta”. Näyttelyt kertovat todella kattavasti lottien historiasta ja ne nähtävillä on paljon monenlaisia esineitä ja vaatteita liittyen lottiin ja heidän tekemäänsä työhön. Historiallisen aineiston lisäksi Lottamuseoon dokumentoidaan lottaperinnetyötä sekä nykypäivän ilmiöitä, jotka liittyvät lotta-aiheeseen.


Lotat ovat tärkeä osa historiaamme ja he tekivät korvaamattoman tärkeää työtä ankarina sotavuosina kansamme ja maamme hyväksi. Monilla meillä on sukulaisia, jotka ovat toimineet lottina tai tiedämme muuta kautta jonkun entisen lotan tai pikkulotan. Kannattaakin siis käydä vierailulla Lottamuseossa tutustumassa aiheeseen tarkemmin. Vinkkinä annan, että kannattaa varata runsaasti aikaa, sillä museossa on todella paljon nähtävää ja luettavaa. Lopuksi haluan vielä lausua äärettömän suuret kiitokset jokaiselle lottana tai pikkulottana toimineelle sekä Lotta Svärd säätiölle, joka ylläpitää esillä lottaperinnettä.

Lottamuseon sivuille pääset tästä Lottamuseo










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mandy Skin päivitys - toimiiko se oikeasti?

  Kerroin teille helmikuun alussa tilaamasta Mandy Skin IPL-karvanpoistolaitteesta. Olen käyttänyt laitetta siitä asti ja nyt ajattelin kertoa miten se on toiminut. Tämä postaus ei ole Mandy Skinin sponsoroima vaan oma aito mielipiteeni kyseisestä laitteesta. Täytyy myöntää, että vaikka olin toiveikas laitteen suhteen, olin myös hyvin skeptinen. Aloin käyttää laitetta kerran viikossa helmikuun alkupuolella. Mandy Skinin käyttö ei ole mitenkään kivuliasta tai vaikeaa. Tein niin, että sheivasin ensin halutut kohdat ja käsittelin alueet sen jälkeen Mandy Skinillä ja lopuksi laitoin kosteusvoidetta. Ensimmäiset neljä viikkoa käsittelin halutut alueet kolmostasolla ja sen jälkeen siirryin voimakkaimpaan eli viitostasoon. Noin neljän viikon kohdalla aloin huomata varsinkin kainaloissa, että karvan kasvu oli vähentynyt jo huomattavasti. Olin todella yllättynyt, että tuloksia alkoi näkyä niin nopeasti. Kuuden viikon kohdalla tuloksia alkoi näkyä hyvin jo muuallakin. Voin siis todet...

Kansanparantajalla

  Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, niin menin viime perjantaina ensimmäistä kertaa elämässäni kansanparantajalle. Koska olen potenut jalkaani jo melkein 2,5 vuotta, niin ajattelin, että kokeillaan nyt tuotakin. Tuntuu, että olen valmis melkein mihin vain, jotta saisin jalkani ennalleen. Muistin kuulleeni entiseltä työkaveriltani, että Ihodessa, Pyhärannassa on hyvä kansanparantaja. Niinpä siis varasin ajan hänen vastaanotolleen. Täytyy tunnustaa, että minua jännitti ihan hirmuisesti, kun menin kansanparantajalle. Olin varannut itselleni tunnin ajan, joka piti sisällään kansanparantajan jäsenkorjausta sekä käsillä parantamista. En oikein tiennyt sen tarkemmin, että mitä siis oli luvassa. Kansanparantajan kanssa samoissa tiloissa toimii myös ekokosmetologi. Heidän yhteinen odotustilansa/myymälänsä oli mielenkiintoinen. Värejä ja kuoseja ei oltu säästelty, joten silmille riitti tutkailtavaa. Huomasin kuitenkin heti, että vaikka tilassa oli paljon tavaraa, niin se oli tode...

Kipeän jalan kuulumiset osa 6

  Olen jo monen monituista kertaa kirjoittanut teille kipeästä jalastani. Ajattelin, että päivittelen sen tilannetta taas teille. Valitettavasti edelleenkään ei ole tapahtunut muutosta parempaan. Päinvastoin jalkani on ollut koko tämän vuoden huonommassa kunnossa kuin ennen Kävin alkuvuodesta jälleen TYKS:n kipupolilla. Ikävä kyllä lääkäri ei tuntunut millään ymmärtävän, että kipeässä jalassani luu on se, joka särkee. Jostain syystä lääkäri oli vakaasti sitä mieltä, että kipu on ihossa/lihaksissa. Lopulta hän antoi minulle puuduttavaa voidetta kotiin, En tosin päässyt ymmärrykseen siitä, että mikä sen pointti oli, sillä voiteen vaikutusaika oli vain n. vartin. Lääkäri määräsi minulle myös kapsaisiini hoidon maaliskuulle.   Kapsaisiini hoidossa kipukohtaan laitetaan todella vahvaa chiliä (kapsaisiinia). Kapsaisiini lamaannuttaa kipukohdasta hermopäätteet noin 2-3 kuukauden ajaksi, jolloin kipuaistimus ei kulkeudu aivoihin. Kapsaisiini on niin voimakasta, että kun sitä laite...