Lottamuseossa

Taannoisella Tuusulan reissulla, josta olen teille jo kirjoitellutkin, pääsin myös käymään Lottamuseossa. Lottamuseo on museo, jossa esitellään Lottajärjestön historiaa. Museo on avattu vuonna 1996 ja sitä ylläpitää Lotta Svärd säätiö. Museo sijaitsee Tuusulassa Syvärannan tilalla. Museo on auki ympäri vuoden ja museon yhteydessä on myös kanttiini ja pieni myymälä, jossa on pääasiassa lotta-aiheisia tuotteita, mutta myös esim. rintasokeria (linkki siihen liittyvään postaukseeni on tässä Saisiko olla rintasokeria ).

Suurin osa teistä ihanista lakijoistani varmasti tietää keitä lotat olivat ja mitä he tekivät, mutta kerron sen tässä vielä muutamalla lauseella. Lotta Svärd oli suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö, joka toimi vuosina 1920-1944. Sotavuosina lotat toimivat monissa erilaisissa maanpuolustusta tukevissa toimissa, minkä ansiosta noin 25 000 miestä vapautui kyseistä tehtävistä sotilaallisiin tehtäviin. Järjestö perustettiin tukemaan suojeluskuntia ja se lakkautettiin vuonna 1944. Lotta Svärd järjestön toimintaa jatkamaan perustettiin vielä samana vuonna Suomen Naisten Huoltosäätiö. Vuonna 2004 Suomen Naisten Huoltosäätiö muutti nimesä Lotta Svärd säätiöksi, joka tarjoaa järjestöön kuuluneille lotille ja pikkulotille kuntoutusta ja raha-avustuksia.

Lottamuseon päänäyttely on nimeltään ”Lotta Svärd – 100 vuotta yhteiskuntavastuuta” ja erikoisnäyttely on puolestaan nimeltään ” Oikea lotta- lottakuvia 100 vuotta”. Näyttelyt kertovat todella kattavasti lottien historiasta ja ne nähtävillä on paljon monenlaisia esineitä ja vaatteita liittyen lottiin ja heidän tekemäänsä työhön. Historiallisen aineiston lisäksi Lottamuseoon dokumentoidaan lottaperinnetyötä sekä nykypäivän ilmiöitä, jotka liittyvät lotta-aiheeseen.

Lotat ovat tärkeä osa historiaamme ja he tekivät korvaamattoman tärkeää työtä ankarina sotavuosina kansamme ja maamme hyväksi. Monilla meillä on sukulaisia, jotka ovat toimineet lottina tai tiedämme muuta kautta jonkun entisen lotan tai pikkulotan. Kannattaakin siis käydä vierailulla Lottamuseossa tutustumassa aiheeseen tarkemmin. Vinkkinä annan, että kannattaa varata runsaasti aikaa, sillä museossa on todella paljon nähtävää ja luettavaa. Lopuksi haluan vielä lausua äärettömän suuret kiitokset jokaiselle lottana tai pikkulottana toimineelle sekä Lotta Svärd säätiölle, joka ylläpitää esillä lottaperinnettä.

Lottamuseon sivuille pääset tästä Lottamuseo

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mandy Skin päivitys - toimiiko se oikeasti?

Kerroin teille helmikuun alussa tilaamasta Mandy Skin IPL-karvanpoistolaitteesta. Olen käyttänyt laitetta siitä asti ja nyt ajattelin kertoa miten se on toiminut. Tämä postaus ei ole Mandy Skinin sponsoroima vaan oma aito mielipiteeni kyseisestä laitteesta. Täytyy myöntää, että vaikka olin toiveikas laitteen suhteen, olin myös hyvin skeptinen. Aloin käyttää laitetta kerran viikossa helmikuun alkupuolella. Mandy Skinin käyttö ei ole mitenkään kivuliasta tai vaikeaa. Tein niin, että sheivasin ensin halutut kohdat ja käsittelin alueet sen jälkeen Mandy Skinillä ja lopuksi laitoin kosteusvoidetta. Ensimmäiset neljä viikkoa käsittelin halutut alueet kolmostasolla ja sen jälkeen siirryin voimakkaimpaan eli viitostasoon. Noin neljän viikon kohdalla aloin huomata varsinkin kainaloissa, että karvan kasvu oli vähentynyt jo huomattavasti. Olin todella yllättynyt, että tuloksia alkoi näkyä niin nopeasti. Kuuden viikon kohdalla tuloksia alkoi näkyä hyvin jo muuallakin. Voin siis todeta, e

Magneettikuvauksia ja masentava puhelu

Olen aiemminkin kirjoittanut teille kipeästä jalastani mm. seuraavissa postauksissa: Kipeän jalan kuulumiset Huonoja uutisia ja Sairaslomalla . Aikaa on siis kulunut reilut vuosi ja neljä kuukautta siitä kun satutin jalkani eikä se ole vieläkään kunnossa. En kerro tässä nyt koko tarinaa uudestaan vaan voit käydä lukemassa nuo aiemmat postaukset, niin saat kokonaisvaltaisemman kuvan siitä mikä jalkaani vaivaa. Jalkakipu on siis edelleen jatkunut päivittäin. Pari viikkoa sitten olin sekä jalan, että selän magneettikuvauksessa. Täytyy sanoa, että se oli minulle neljäs kerta magneettikuvauksessa ja myös kamalin. Valitettavasti hoitajat olivat todella tympeitä ja siitä hämmästyneenä unohdin kysyä heiltä muutamia tärkeitä asioita. Lisäksi minulla on todella paha ahtaanpaikankammo, joten voit vain kuvitella miltä tuntui joutua putkeen (jossa magneettikuvat otetaan) pää edellä. Ensin kuvattiin siis selkäni. Kärsin myös kuivasilmäisyydestä enkä älynnyt, että putkessa on voimakas ilma

Kirpparilöytöjä

Rakastan historiaa kaikenlaisia vanhoja tavaroita ja astioita. Tykkään siksi käydä kirpputoreilla. Taannoisella kirpparireissulla tein kolme mahtavaa löytöä, joista ajattelin kertoa sinulle ihana lukijani. Kaksi löydöistäni on Humppilan lasin astioita ja kolmas hieman erilaisempi ”astia”. Löysin ja ostin kirpputorilta kaksi Humppilan lasin Kasvimaalla-sarjan astiaa. Toinen on Kasvimaalla sarjan maljakko. Maljakko on todella paksua lasia ja painaa siksi todella paljon. Maljakko on Pertti Santalahden Humppilan lasille suunnittelema ja sen mitat ovat korkeus 19cm ja leveys 24cm. Maljakko on todella hyväkuntoinen ja ostin sen lähes pilkkahinnalla. Toinen kirpputorilöytöni oli niin ikään Humppilan lasin kasvimaalla-sarjaa oleva kulho. Kulho on on myös Pertti Santalahden suunnittelema kuten maljakkokin. Kulhon korkeus on 12cm ja leveys 37cm. Humppilan lasi valmisti Kasvimaalla-sarjaa vuosina 1978-1985. Sarjaan kuuluu hankkimani maljakon ja kulhon lisäksi myös monia muita astioita sekä

Susannan elämää

Hae tästä blogista