Aika hidastaa tahtia

Mietin tässä, että jätänkö tänään kirjoittamatta tähän blogiini, koska voin niin huonosti. Lopulta päätin kuitenkin kirjoittaa tuntemuksistani, koska tämä blogihan on nimenomaan paloja elämästäni. Kerron teille nyt siis miltä minusta on viime aikoina tuntunut ja millaista elämäni on ollut.

 Siitä asti kun muutin takaisin Suomeen, elämäni on ollut todella hektistä. Minulla ei ollut kuin muutama päivä vapaata ennen kuin aloitin työt täällä. Nekin päivät menivät silloin tietysti siihen, että yritin järjestellä tavaroitani uudessa asunnossani. Työt aloitin suoraan työntekijäretkestä, jolle lähdin noin kolmenkymmenen ihmisen kanssa joita en tuntenut yhtään. Tämän retken perään tein heti täyden työviikon ja seuraavallakin viikolla töitä oli kuutena päivänä. Työt ovat jatkuneet koko ajan kasvavalla tahdilla. Lisäksi minulla on ollut paljon asioita mitä on pitänyt hoitaa vielä töiden jälkeenkin ja hyvin harva ilta on ollut sellainen, että olisin voinut vain rentoutua.

 Kaiken hektisyyden vuoksi olen tuntenut itseni välillä todella uupuneeksi sekä henkisesti että fyysisesti. Tuntuu, että ei ole ollut lainkaan sellaista hetkeä, että olisi ollut aikaa ladata akkuja kunnolla. Tajusin myös taannoin, että en ole antanut itselleni aikaa prosessoida muuttoani takaisin Suomeen. Muutto maasta toiseen ei ole mikään pieni asia ja kun vielä samassa hötäkässä aloittaa uudessa työssä niin väkisinkin se kuluttaa ihmistä todella paljon. Vinkkinä sellaiselle, joka aikoo tehdä suuria muutoksia elämässään, on se, että anna itsellesi tarpeeksi aikaa prosessoida tilannetta ja ole armollinen itsellesi. Itse ainakin näin jälkeenpäin huomaan, että tein monia virheitä ja jätin monet tunteeni täysin huomioimatta.

Viime viikot töissä ovat olleet äärimmäisen stressaavia, koska olen vastuussa suuresta keräyksestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Lisäksi tämän keräyksen lisäksi on pitänyt hoitaa kaikki perustyöt ja suunnata katse jouluun. Tänään keräyksen toinen osio tuli päätökseen mikä on minulle suuri helpotus. Kuitenkin jo eilen kärsin aivan hirveästä päänsärystä ja oloni oli todella voimaton. Tänään puolestaan puolen päivän aikaan minulla alkoi taas hirvittävä päänsärky ja oloni meni todella nopeasti todella huonoksi. Yritin kauheasta olostani huolimatta tehdä töitä koneella, mutta se teki niin pahaa, että vaan sammutin valot toimistostani ja nojasin päätä käsiini ja taistelin kuvotusta vastaan. Kun ilmoitin olostani esimiehelleni niin hän käski minun lähteä heti kotiin. Kerroin hänelle, että oloni on niin huono, etten edes uskalla lähteä, koska pelkään, että tuuperrun tienvarteen. Minun oli siis pakko odottaa jonkin aikaa ennen kuin uskalsin lähteä.

Matkalla kotiin mietin, että näin ei voi jatkua. Minun on pakko alkaa pitää itsestäni parempaa huolta. Päätin, että minun pitää tarkkailla kalenteriani ja pitää siinä sen verran väljyyttä, että ehdin palautua eri juttujen välissä. Päätin myös, että pyrin siihen, että minulla on viikolla maksimissaan kahtena iltana jotain muuta ohjelmaa, jotta saan kolmena iltana rentoutua ja tehdä asioita kotona. On siis aika painaa jarrua ja hidastaa. En ole myöskään juurikaan ehtinyt nähdä kavereitani täällä Suomessa ja siihenkin pitää tulla muutos. Perheelle ja parisuhteelle pitää myös olla tarpeeksi aikaa. 

 Monia muutoksia pitää siis tehdä. Toisaalta vaikka oloni on tälläkin hetkellä todella kehno, niin silti tunnen helpotusta siitä, että jatkossa yritän olla armollisempi itselleni. Toivottavasti kun nyt yritän alkaa hidastaa, niin jaksan kiinnittää myös enemmän huomiota siihen, että söisin terveellisesti ja liikkuisin enemmän. Tietenkään ei voi unohtaa sitä, että pitää muistaa myös nukkua tarpeeksi. Pitää muistaa pitää mielessä Marttojen muutaman vuoden takainen motto: Hidastamalla hyvinvointia. Muista sinäkin hidastaa ja pitää huolta itsestäsi.