Mietin tässä, että jätänkö tänään kirjoittamatta tähän blogiini, koska voin niin huonosti. Lopulta päätin kuitenkin kirjoittaa tuntemuksistani, koska tämä blogihan on nimenomaan paloja elämästäni. Kerron teille nyt siis miltä minusta on viime aikoina tuntunut ja millaista elämäni on ollut.
Kaiken hektisyyden vuoksi olen tuntenut itseni välillä todella uupuneeksi sekä henkisesti että fyysisesti. Tuntuu, että ei ole ollut lainkaan sellaista hetkeä, että olisi ollut aikaa ladata akkuja kunnolla. Tajusin myös taannoin, että en ole antanut itselleni aikaa prosessoida muuttoani takaisin Suomeen. Muutto maasta toiseen ei ole mikään pieni asia ja kun vielä samassa hötäkässä aloittaa uudessa työssä niin väkisinkin se kuluttaa ihmistä todella paljon. Vinkkinä sellaiselle, joka aikoo tehdä suuria muutoksia elämässään, on se, että anna itsellesi tarpeeksi aikaa prosessoida tilannetta ja ole armollinen itsellesi. Itse ainakin näin jälkeenpäin huomaan, että tein monia virheitä ja jätin monet tunteeni täysin huomioimatta.
Viime viikot töissä ovat olleet äärimmäisen stressaavia, koska olen vastuussa suuresta keräyksestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Lisäksi tämän keräyksen lisäksi on pitänyt hoitaa kaikki perustyöt ja suunnata katse jouluun. Tänään keräyksen toinen osio tuli päätökseen mikä on minulle suuri helpotus. Kuitenkin jo eilen kärsin aivan hirveästä päänsärystä ja oloni oli todella voimaton. Tänään puolestaan puolen päivän aikaan minulla alkoi taas hirvittävä päänsärky ja oloni meni todella nopeasti todella huonoksi. Yritin kauheasta olostani huolimatta tehdä töitä koneella, mutta se teki niin pahaa, että vaan sammutin valot toimistostani ja nojasin päätä käsiini ja taistelin kuvotusta vastaan. Kun ilmoitin olostani esimiehelleni niin hän käski minun lähteä heti kotiin. Kerroin hänelle, että oloni on niin huono, etten edes uskalla lähteä, koska pelkään, että tuuperrun tienvarteen. Minun oli siis pakko odottaa jonkin aikaa ennen kuin uskalsin lähteä.
Matkalla kotiin
mietin, että näin ei voi jatkua. Minun on pakko alkaa pitää itsestäni parempaa
huolta. Päätin, että minun pitää tarkkailla kalenteriani ja pitää siinä sen
verran väljyyttä, että ehdin palautua eri juttujen välissä. Päätin myös, että
pyrin siihen, että minulla on viikolla maksimissaan kahtena iltana jotain muuta
ohjelmaa, jotta saan kolmena iltana rentoutua ja tehdä asioita kotona. On siis
aika painaa jarrua ja hidastaa. En ole myöskään juurikaan ehtinyt nähdä
kavereitani täällä Suomessa ja siihenkin pitää tulla muutos. Perheelle ja
parisuhteelle pitää myös olla tarpeeksi aikaa.
Monia muutoksia pitää siis tehdä. Toisaalta vaikka oloni on tälläkin hetkellä todella kehno, niin silti tunnen helpotusta siitä, että jatkossa yritän olla armollisempi itselleni. Toivottavasti kun nyt yritän alkaa hidastaa, niin jaksan kiinnittää myös enemmän huomiota siihen, että söisin terveellisesti ja liikkuisin enemmän. Tietenkään ei voi unohtaa sitä, että pitää muistaa myös nukkua tarpeeksi. Pitää muistaa pitää mielessä Marttojen muutaman vuoden takainen motto: Hidastamalla hyvinvointia. Muista sinäkin hidastaa ja pitää huolta itsestäsi.
Hyviä suunnitelmia! Peukutan Marttojen arkijärjelle 👍
VastaaPoista