Hillot purkkiin

 

Viimeksi vieraillessani vanhempieni ja pappani luona keräsin hieman satoa mukaani. Toin mukanani omenoita, päärynöitä ja luumuja. Kaikista näistä ihanista luonnonantimista päätin tehdä hilloa. Rakastan syksyisin ja talvisin syödä paahtoleipiä hillon kera, joten hilloa tulee kulumaan.

Mielestäni yksi maailman parhaimmista keksinnöistä on omenapora. Omenapora tekee elämästä helppoa. Sen kuin vain laittaa omenan kiinni poraan ja veivaa, niin hetkessä sinulla on kuorittu, spiraalimainen omena ilman siemenkotaa. Ilman poraa pelkästään yhden omenan kanssa saa nysvättyä vaikka kuinka kauan ennen kuin se on valmis. Niinpä annoin siis poran viuhua oikein kunnolla.

Ensimmäisen hilloerän kanssa olin hieman huolimaton. Höpöttelin sitä tehdessä samalla puhelimessa ja poltin sen pohjaan. Minulle ei ole koskaan ennen käynyt niin. Hillo paloi pohjaan todella perusteellisesti ja vietinkin sitten seuraavat pari päivää kuuraten kattilan pohjaa.

Koitin puhdistaa ensin palanutta pohjaa laittamalla kattilaan konetiskitabletin ja kiehuvaa vettä. Vaikka kattila likosi tabletin kanssa yön yli, niin vain pieni pala palanutta kerrosta irtosi. Seuraavaksi koitin puhdistaa kattilaa soodalla ja etikalla. Jälleen sain vain pienen palan irti. Seuraavaksi laitoin kattilaan käsitiskiainetta ja kiehuvaa vettä. Kun vesi oli hieman haalennut, niin hinkkasin pohjaa metallisienellä. Pikkuhiljaa tällä keinolla sain pohjan puhdistettua, mutta sormet olivat jo melkein ruvella siinä kohtaa kaikesta hinkkaamisesta. Sinulla ihana lukijani on jokin oiva keino, millä pohjaan palaneen kattilan saa puhdistettua, niin jaa vinkkisi kommenteissa

Onneksi kattila tosiaan tuli vihdoin puhtaaksi ja pääsin jatkamaan hillon tekemistä. Tein vielä toisen kattilallisen omenahilloa. Sen jälkeen vielä yhden kattilallisen niin, että laitoin puolet omenoita ja puolet päärynöitä. Huomiona sellainen asia, että jos et ole ennen hoksannut, niin myös päärynät saa kuorittua omenaporalla. Täytyy sanoa, että omenapäärynähillosta tuli vielä makoisampaa kuin pelkästä omenahillosta. Aion siis vastaisuudessakin käyttää molempia hilloa tehdessä.

Vielä viimeisenä tein luumuhilloa. Jätin luumuhillon tekemisen viimeiseksi, sillä se on kaikkein työläin hillo. Tällä kertaa lähes neljän ja puolen tunnin aherrus tuotti kokonaista yhden purkillisen hilloa. Toisaalta luumuhillon on kuitenkin sen kaiken työn ja vaivan arvoista.  Koska ahersin luumujen kanssa niin pitkään, niin unohdin kokonaan ottaa kuvia, joten pahoittelut siitä. Nähtäväksi jää jaksanko vielä tehdä lisää hilloa tänä syksynä.