Pidän kutomisesta, mutta yleensä jossain kohtaa kevättä muut askareet menevät kutomisen edelle. Samoin kesällä puuhaa piisaa niin paljon, että silloinkaan minun ei tule kudottua. Kuitenkin kesän lopulla aina havahdun siihen, että tekee taas mieli kutoa.
Kesän aikana ostelin kasan lankoja, kun ne olivat hyvässä tarjouksessa. Aina kylläkin lupaan itselleni, etten osta uusia lankoja ennen kuin vanhat ovat käytetty. Samalla kyllä toisaalta tiedän, etten varmaankaan koskaan kykene pitämään tätä lupausta itselleni. Olisi kyllä kiva tietää, että pystyykö kukaan kutoja oikeasti kutomaan aina koko varastonsa tyhjäksi ennen uusien lankojen hankkimista?
Viime viikolla kaivoin taas
kutimeni esiin. Ensimmäiseksi työkseni valitsin tehdä itselleni ponchon. Olen
jo pitkään miettinyt sellaisen kutomista. Olen vilukissa ja poncho on kätevä,
kun sen voi aina tarvittaessa heittää päälle oli päällä sitten mitä vaan.
Mitään sen ihmeempää ohjetta minulla ei ole, vaan kudon enemmänkin
mututuntumalla.
En ole mielestäni kovin taitava kutoja, niin valitsen yleensä helppoja kuoseja mitä toteuttaa. Ponchoa kudon nyt helmineuleena. Huomasin heti aloitettuani, että joka kerta tapahtuu sama homma, kun kaivaa kutimet esiin. Kun kutimet ottaa käsiin, niin niitä ei millään malttaisi laskea pois. Kutoessa aika menee siivillä ja monesti iltaisin huomaan ajattelevani, että vielä yksi kerros ja sitten lopetan. Näitä ”yksiä” kerroksia saattaa kuitenkin tulla kudottua vielä muutama =D.
Oletko sinä ihana lukijani myös
hurahtanut kutomiseen? Olisi kiva kuulla samaistutko ajatuksiini. Vaikka
minulla on tuo ponchon tekeminen vielä kesken, niin olen jo visioinut seuraavia
kutomuksia päässäni. Onneksi kutoa voi vaikka ja mitä, joten mallit eivät tule
varmastikaan loppumaan missään kohtaa kesken.
Tähän loppuun minulle tuli vielä mieleen yksi vinkki. Jos kaipaisit seuraa kutomiseen, mutta lähistölläsi ei ole ketään kenen kanssa kutoa, niin kudontaseuraa löytyy virtuaalisesti. Itse esimerkiksi tykkään toisinaan kutoessani katsoa youtubesta kanavaa nimeltä Villametsä. Villametsässä 3-4 ihmistä kutoo yhdessä ja kertoo käsitöistään ja ajatuksistaan milloin mistäkin. Heitä katsellessa tulee tunne kuin istuisi ystäväporukassa kutomassa. Kannattaa siis käydä tsekkaamassa Villametsän kanava jos se ei ole sinulle vielä tuttu.
https://www.youtube.com/@villametsa
Lisäys:
Olin jo ehtinyt kirjoittaa tuon postauksen kun huomasin tehneeni mokan. Olin kutonut aloittamaani ponchoa n. 70cm eli lähes kaksi kerällistä. Kudon ehkä hieman liian hämärässä, sillä yht’äkkiä kun katsoin sitä kirkkaassa valossa, niin huomasin, että toinen kerä oli ollut hieman eri sävyä. En ollut katsonut vyötteestä, että onko kaikissa samat numerot ja kapppas, ei ollut. Olin ostanut 6 kerää lankaa, ja ne olivat kahdesta eri erästä. Harmitti ihan älyttömästi. Päätin purkaa kaiken kutomani ja aloittaa alusta kummallakin sävyllä vuorotellen.
Toisaalta
oli hyvä, että tein tuon mokan, sillä olin myös pohtinut, että tuleeko
kaistaleesta liian kapea. Nyt kun aloitin alusta, niin loin työhön kymmenen
silmukkaa enemmän ja olen siihen nyt huomattavasti tyytyväisempi. Onni
onnettomuudessa siis. Tuli myös opittua kantapään kautta, että eränumerot
kannattaa aina tarkistaa. Toivottavasti sinä ihana lukijani olet
tarkkaavaisempi kuin minä =D .
Lisäys lisäykseen:
Nyt ei mene kyllä ihan niin kuin Strömsössä =D . Lisäsin äsken postauksen blogialustalle ja ajattelin, että jaahas lisätäänpä vielä kuvat. Tässä kohtaa huomasin, että kappasta vaan, en sitten ottanut yhtään kuvaa kutomastani ponchon kaistaleesta missä se näkyisi kokonaan ennen kuin purin sen ja aloitin uudestaan. Olin ajatellut, että kuvista näkee mukavasti eron, mutta eipä nyt sitten näe. Onneksi on tuo yksi kuva (missä on nuoli) alkuperäisestä sentään mistä näkee värisävyjen eron.
Pahoittelut tästä sekalaisuudesta.
Aina ei vain mene kerrasta maaliin, mutta ei lannistuta =) .
Kommentit
Lähetä kommentti