Ei mennyt niin kuin Strömsössä

 

Tätä vuotta 2024 on kulunut nyt jo kymmenen päivää. Näistä kymmenestä päivästä ensimmäiset seitsemän olivat minulle todella haasteellisia, vaikka olin lomalla. Onneksi en etukäteen tiennyt mitä tämä alkuvuosi tuo tullessaan.

Palasin kotiini vuoden ensimmäisenä päivänä ja kodissani oli tuolloin huikeat 14 astetta lämmintä. Ei se mitään ajattelin. Tuumin vain, että kyllä asuntoni sitten pikkuhiljaa lämpenee. No sainkin lämpötilan nousemaan 17 asteeseen, mikä tuntui jo huomattavasti lämpimämmältä kuin 14. Tiistaina kun heräsin, niin havahduin siihen, että minulle ei tule keittiöön kylmää vettä, ainoastaan lämmintä. Kylmän veden puute ei kuitenkaan haitannut elämääni.

Keskiviikkona puolestaan loppui myös lämpimän veden tulo keittiöön. Keskiviikkona havahduin myös siihen, että koirallani Novalla taitaa olla silmätulehdus ja varasin ajan eläinlääkärille. Eläinlääkärissä selvisikin, että kyse onkin luultavasti hammaspaiseesta. Palasimme kotiin antibioottien, kipulääkkeen ja silmätippojen kera. Lisäksi meitä neuvottiin varaamaan Novalle aika kardiologille, koska eläinlääkäri sanoi kuulevansa Novan sydämessä sivuäänen. Kardiologin lisäksi neuvottiin, että kun saadaan selville. miten Novan sydän voi, niin sitten pitää varata aika myös hammashuoltoon. Jouduin lääkitsemään Novaa melkein parin tunnin välein seuraavat viisi päivää. Keskiviikko illalla ihana naapuri tuli auttamaan minua vesiputkien kanssa ja hän sai kuin saikin sulatettua keittiön putket. Jätin keittiön hanan tiputtamaan, jotta putket eivät jäätyisi uudestaan.

Torstaina herätessäni keittiön putket olivat kuitenkin taas jäätyneet ja vessaankin tuli vain kylmä vesi. Asunnossani oli myös edelleen noin 17 astetta lämmintä. Aamupäivällä huomasin yht’äkkiä, että Novan poskesta valuu verta. Puhdistin posken ja huomasin, että paise olikin ollut ihossa ei hampaassa. Soitin kuitenkin taas varoiksi eläinlääkäriin, jossa neuvottiin puhdistamaan haavaa ja seuraamaan tilannetta sekä olemaan tarvittaessa uudelleen yhteydessä heihin. Vietimme Novan kanssa aikamme pääasiassa sohvalla kylkikyljessä peiton alla, koska asunnossani ei tarkentunut tehdä mitään muuta.

Torstain ja perjantain välisenä yönä putkemme jäätyivät kokonaan eli asuntooni ei tullut laisinkaan vettä. En tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Asunnossani oli kylmä, vettä ei tullut, koirani oli kipeä ja minun kaikki lomasuunnitelmani olivat menneet mönkään. Ihana naapurini lupasi taas tulla illalla selvittämään putkiasiaa, kun hän pääsee töistä. Otin myös yhteyttä ihanaan työkaveriini, joka lupasi tulla käyttämään minut kaupassa, jotta voin ostaa juomavettä. Vessassa käymisen suhteen piti myös keksiä ratkaisu. Ensin ajattelin, että käytän läheisen huoltoaseman vessaa, mutta tajusin melko pian, että se ei ole kovinkaan toimiva ratkaisu. Päätin kokeilla sulattaa lunta. Kipitin pihalle ja lapion ämpärin täyteen lunta. Sisällä koitin föönillä sulattaa lunta, mutta se ei muuttunut miksikään. Lopulta kaivoin esiin vanhan kulahtaneen paistinpannun ja aloin sulattaa lunta hellalla. Noin tunnin sulattelun jälkeen olin saanut aikaiseksi noin 7cm ruskeaa vettä ämpärin pohjalle. Tajusin, että tämäkään ratkaisu ei ole toimiva.

Torstaina illalla naapurini saapui hätiin. Tuntien selvittelynkään jälkeen emme saaneet paikannettua jäätynyttä kohtaa. Naapurilleni tuli onneksi kylmä vesi vessaan, niin juoksin hakemaan häneltä vettä ämpärillä, jotta pystyin käyttämään vessaa. Koitti perjantai eikä vettä tullut edelleenkään. Soitin varmaan kymmeniä putkimiehiä läpi ja kaikki sanoivat olevansa niin ylityöllistettyjä jäätyneiden putkien vuoksi ettei kukaan ehtinyt auttamaan minua.

Perjantai illalla jatkoimme naapurin kanssa uudelleen jäätyneen putken metsästämistä, mutta tuloksetta. Naapurini kävi ostamassa lämmittimen, jonka asensimme kellariimme toivoen, että se pitäisi siellä menevät putket sulina. Koitti lauantai ja edelleen olin koirani kanssa jääkylmässä asunnossani ilman vettä. Mieltäni lämmitti onneksi viesti, jonka sain ihanalta työkaveriltani. Hän nimittäin kutsui minut saunomaan sunnuntaina. Myös lauantaina koitimme naapurini kanssa kaikkemme, jotta olisimme saaneet veden kulkemaan, mutta ei. Muihin asuntoihin tuli kylmä vesi vessaan ja ainoastaan minun asuntooni ei tullut vettä lainkaan.

Koitti sunnuntai. Olin äärettömän kiitollinen, kun työkaverini tuli hakemaan minut ja Novan luokseen. Voit vain kuvitella miltä tuntui päästä lämpimään asuntoon ja ennen kaikkea päästä saunaan ja pesulle. Peseytymiseni jääkylmässä asunnossa jääkylmällä vedellä ei ollut ollut mikään nautinto. Otin siis kaiken ilon irti saunan löylyistä toivoen, että voisin varata tuon kaiken lämmön itseeni. Illalla jo tutuksi tulleen tavan mukaan koitimme naapurini kanssa saada veden kulkemaan. Valitettavasti aherruksemme ei edelleenkään tuottanut tulosta. Jatkoin edelleen putkimiehille soittelemista ja vihdoin yksi putkimies sanoi, että ei pääse paikalle tänään, mutta jos en saa ketään muuta tulemaan, niin hän koittaa päästä paikalle maanantaina.

Maanantaina soitin kyseiselle putkimiehelle uudestaan, sillä kuten voit arvata, en ollut saanut ketään muuta tulemaan paikalle. Tein maanantaina töitä etänä ja istuessani keittiössäni koneen äärellä havahduin siihen, että kuulin lirinää. Juoksin vessaan kuin ohjus ja tajusin, että hanasta lorisi vettä. Minulla oli siis koko ajan olleet hanat auki, jotta jos jää lähtisi liikkeelle, niin se ei toivottavasti räjäyttäisi putkia. Koitin soittaa putkimiehelle uudestaan, mutta hän olikin jo parkkipaikallani. Putkimies ei kuitenkaan tullut turhaan vaan hän sulatti keittiöön menevät putkeni, jotta sain vettä myös keittiöön ja kävimme myös tarkastamassa putket alakerrassa. Kaikki oli onneksi kunnossa ja vihdoin noin kolmen ja puolen päivän jälkeen minulla oli taas käytössäni juoksevaa vettä. En muista milloin viimeksi olo olisi ollut niin helpottunut.

Maanantaina alkoi myös ulkona lämmetä, mikä tarkoitti sitä, että sain myös asuntoni lämpenemään kahteenkymmeneen asteeseen, mikä tuntui aivan taivaalliselta. Tuntuu ihan käsittämättömältä miettiä viime viikkoa taaksepäin. Lomaviikkoni ei todellakaan sujunut niin kuin olin alun perin ajatellut. Olen kuitenkin kiitollinen, että kyseessä oli lomaviikkoni, jotta pystyin olemaan kotona ja varmistamaan, että Nova pysyy lämpimänä. Huomaan kuitenkin vielä tänäänkin sen miten paljon viime viikko vei voimiani. Toivonkin, että tuolla ekalla viikolla olisi tullut kaikki tämän vuoden koettelemukset ja loppuvuosi sujuisi leppoisasti. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Kiitos ihana lukijani jos olet jaksanut lukea tänne asti. Tämä on varmaan pisin postaukseni ikinä. Koitin tiivistää tapahtumat parhaani mukaan, mutta pituutta tälle postaukselle tuli silti. Toivottavasti sinun vuotesi on alkanut paremmin kuin minun. Iloista alkanutta vuotta sinulle ihana lukijani!