Naiset ja tapaamiset

 

Olen eräitä kertoja nauranut ystävieni kanssa sitä, miten vaikeaa naisten on saada sovittua tapaamisia. En nimittäin usko, että ystäväporukkani on ainoa laatuaan. Meitä on siis yhdeksän kaverusta ja tuntuu, että on äärimmäisen haastavaa yrittää saada edes kerran vuodessa koko jengi koolle. Toki oman haasteensa tuo se, että suurimmalla osalla on perhe. Mielestäni tosin yhteen kokoontuminen oli haastavaa jo ennen perheiden perustamistakin. 

Joka kerta kun tapaamme, niin mietimme, että pitäisi tavata useammin. Aikatauluhaasteista johtuen tapaamispäivämäärien sopiminen on kuitenkin haastavaa. Aina kun jotakin päivää ehdotetaan, niin jollain on siihen jotain sovittuna. On lasten harrastuksia, omia harrastuksia, miehen harrastuksia, sukujuhlia, lomareissuja ja vaikka mitä. En usko, että kukaan tahallaan hankaloittaa yhteisten tapaamisten sopimista. Kuitenkin tapaamisten sopiminen on aina yhtä surkuhupaisa projekti. Kuulostaako tutulta?

Tuntuu, että on ihan ymmärrettävää, että kaikilla on kalenterit täynnä. Kuitenkin yksi asia yllättää aina. Nimittäin miehet. Miten on mahdollista, että miesten on äärimmäisen helppo sopia tapaamisia kavereiden kanssa lyhyelläkin varoitusajalla? Naisten sopiminen tarkoittaa kunnon kalenterisulkeisia, vekslaamista ja sumplimista. Miehillä riittää viesti: nähdään huomenna oluella klo 18 (ja kaikki saapuvat paikalle). Miten tämä on mahdollista?

Johtuuko naisten tapaamisten sopimisen vaikeus siitä, että naiset kantavat suuremman vastuun kodista ja lapsista ja heidän menoistaan? Vai onko kyse siitä, että me naiset vain tykkäämme täyttää kalenterimme kaikenlaisilla menoilla? Joskus mietityttää myös, että onko kyse siitä ettei edes oikeasti haluta tavata, mutta ei kehdata sanoa sitä suoraan vaan piiloudutaan kiireen taakse? Vai olemmeko me naiset vain huonoja aikatauluttamaan asioita tai olemaan spontaaneja? Voi olla, että nämä kaikki ovat totta tai että mikään näistä ei pidä paikkaansa. Emme ehkä koskaan saa lopullista vastausta asiaan. tiedän vain sen, että on vaikea pidätellä pokkaa kun taas seuraavan kerran alamme sopia tapaamista, sillä heti jonkun suusta kuuluu ensimmäisen ehdotuksen kohdalla, että mulle ei sitten sovi se ja se. Vaikka naisten kesken sopiminen on haastavaa, niin olemme me naiset silti todella upeita ja olen kiitollinen jokaisesta ihanasta ystävästäni. Tärkeintä on myös, että kun taas kohdataan, niin nauru raikaa ja kaikilla on kivaa yhdessä.