Juhannus, keskikesän juhla on nyt juhlittu. Itse vietin juhannuksen ihanien läheisten ihmisten kanssa rentoutuen, mutta tulipa yllättäen harrastettua myös maakuntamatkailua. Keskikesän yöttömät yöt myös houkuttelivat valvomaan, joten vähän vielä väsymys painaa. Onneksi luin juuri artikkelin, jossa kerrottiin, että päiväunet tekevät hyvää ja huoltavat aivoja. Nyt voinkin siis hyvillä mielin paikata univajetta pikkuisilla päikkäreillä.
Juhannus
herättää minussa aina ristiriitaisia tunteita. Tavallaan tuntuu, että
juhannuksena on vielä alkukesä. Toisaalta silloin myös muistaa, että yöt
alkavat jo pidentyä ja jouluunkin on enää alle puoli vuotta. Onneksi öiden
pitenemistä ei vielä huomaa, joten yritän sysätä koko tiedon taka-alalle.
Mielestäni kesää on vielä jäljellä yli kaksi kuukautta ja aion nauttia sen
jokaisesta hetkestä. Täytyy kyllä myöntää silti, että olen jo alkanut pohtia
myös joululahjoja. Pyrin aina hankkimaan lahjoja pitkin vuotta, jotta ei sitten
iske paniikki juuri ennen joulua.
Kesälomaani
on vielä kolme viikkoa, mutta omalla tavallaan mielestäni koko kesä tuntuu
lomalta. Kesällä on jotenkin leppoisampaa ja ihmiset ovat hyvällä tuulella.
Parasta on, jos kesää ei suunnittele liian tarkkaan vaan antaa tilaa
spontaaneille jutuille. Kesä ei mielestäni saa mennä suorittamiseksi. Nautin
siitä, että oleminen on kiireetöntä, rentoa ja positiivista. Toivottavasti
sinullakin ihana lukijani on ollut kiva alkukesä ja edessä ihana ja aurinkoinen
loppukesä. Kyllä se vaan on niin, että kesä on ihmisen parasta aikaa.
Kommentit
Lähetä kommentti