Vihdoin tuntuu, että kesä on alkanut. Enää ei tarvitse hytistä kylmässä ja viimassa. Asioilla on kuitenkin aina monia puolia, kuten vaikkapa auringossa. Aurinko on mielestäni ihana asia ja auringonpaiste saa aina hymyn huulille. Ikuisena vilukissana myös rakastan lämpöä. Lisäksi kesässä parasta ovat myös yöttömät yöt. Nämä olivat siis muutamia auringon hyviä puolia.
Valitettavasti auringossa on myös ”toinen puoli”, joka ei ole niin kiva. Nimittäin liika auringossa oleilu ei ole terveellistä. Olen kuin kalkkilaivan kapteeni, joten palan todella helposti. Tänä kesänä tuntuu, että aurinko on oikein erityisen ärhäkkä, sillä olen mm. polttanut niskani jo monta kertaa. Käytän aina aurinkovoidetta, mutta tuntuu ettei sekään riitä. Kaiken huippu oli se, että viime viikonloppuna minulla oli aurinkovoidetta ja vaalea paita päällä, niin paloin silti niskasta/hartioista jälleen. Täytynee varmaan seuraavaksi ottaa aurinkovarjokin käyttöön. Tänä kesänä outoa on ollut myös se, että jokainen kohta minusta, joka on ensimmäistä kertaa tänä vuonna saanut aurinkoa, on tullut täyteen nokkosihottumaa. Aiempina kesinä niin ei ole käynyt. En siis tiedä onko minusta tullut herkempi vai auringosta voimakkaampi.
Summa
sumarum, vaikka aurinko on sekä ihana että kamala, niin kyllä mielestäni sen
ihanuus vie kuitenkin voiton. Edessä on kuitenkin taas pitkä ja kylmä
syksy/talvi, niinpä aion imeä itseeni niin paljon energiaa auringosta kuin
suinkin. Jos kelit jatkuvat tällaisina, niin ehkä uskaltaudun vihdoin heittämään
talviturkkinikin, joka on vielä tiukasti päälläni. Ei siis muuta kuin aurinkovoidetta
iholle ja ulos.
Kommentit
Lähetä kommentti