Siirry pääsisältöön

Virvoittavien vetten äärellä

Pahoittelut, että viime sunnuntaina jäi postaus kirjoittamatta ja tämäkin on tavallaan päivän myöhässä. Olen mennyt ympäriinsä ja tehnyt pitkää päivää töissä ,niin en ole ehtinyt kirjoittelemaan. Olen viime aikoina päässyt viettämään aikaa veden äärelle. Vesi mielestäni ihana elementti, jotenkin rauhoittava ja rentouttava. Oli sitten kyseessä järvi tai meri, niin veden äärellä mieli lepää. Tykkään katsella kohti ulappaa ja antaa ajatuksien vain virrata. Toisinaan puolestaan on kiva tuijotella suoraan veteen ja yrittää nähdä pohjaan. Vedenalainen elämä on kiehtovaa. Pinnan alla kuhisee elämää, erilaisia kasveja, kaloja ja kaikenlaisia pieneliöitä. Veden alla on ihan oma maailma. 

Pyhäjärvi, Tampere
 
Pyhäjärvi, Tampere

Täällä maapallon pohjoisosassa minua harmittaa se, että vedet ovat niin tummia ja sameita, että pinnan alle on usein vaikea nähdä. Joissain kirkkaammissa rantavesissä näkee toisinaan kalojen uivan, mutta jos on vaikka veneellä ulapalla, niin silloin kaloja harvemmin näkee. Täytyy tunnustaa, että itselläni on pieni haukikammo. Luonnonvesissä uidessa tulee aina välillä mieleen, että minkäköhänlaisia vonkaleita, siellä kanssani uiskentelee. Ja kyllähän melkein joka kesä saa lukea uutisista, että hauki on purrut jotakuta ihmistä. Onneksi kalat (jopa ne hauet) pelkäävät todennäköisesti minua huomattavasti enemmän kuin minä niitä. 

Kunstenniemi
 
Kunstenniemi

Toistaiseksi vesi on niin kylmää, että se ei houkuttele minua pulahtamaan uimaan. Tykkään kuitenkin istuskella veden äärellä ja vain nauttia luonnon kauneudesta. Mielestäni mikään ei vedä vertoja suomalaiselle meri- ja järvimaisemalle. Vielä kun näkee siniristilipun liehumassa rannalla, niin se on kuin piste iin päälle. Toistaiseksi olen siis nauttinut vesistöistä vain rannoilta käsin, mutta toivon, että kohta alkava kesä oli pitkä ja lämmin, jotta minäkin uskaltautuisin heittämään talviturkkini. Sitä odotellessa nautin siitä saan rentoutua virvoittavien vetten äärellä.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mandy Skin päivitys - toimiiko se oikeasti?

  Kerroin teille helmikuun alussa tilaamasta Mandy Skin IPL-karvanpoistolaitteesta. Olen käyttänyt laitetta siitä asti ja nyt ajattelin kertoa miten se on toiminut. Tämä postaus ei ole Mandy Skinin sponsoroima vaan oma aito mielipiteeni kyseisestä laitteesta. Täytyy myöntää, että vaikka olin toiveikas laitteen suhteen, olin myös hyvin skeptinen. Aloin käyttää laitetta kerran viikossa helmikuun alkupuolella. Mandy Skinin käyttö ei ole mitenkään kivuliasta tai vaikeaa. Tein niin, että sheivasin ensin halutut kohdat ja käsittelin alueet sen jälkeen Mandy Skinillä ja lopuksi laitoin kosteusvoidetta. Ensimmäiset neljä viikkoa käsittelin halutut alueet kolmostasolla ja sen jälkeen siirryin voimakkaimpaan eli viitostasoon. Noin neljän viikon kohdalla aloin huomata varsinkin kainaloissa, että karvan kasvu oli vähentynyt jo huomattavasti. Olin todella yllättynyt, että tuloksia alkoi näkyä niin nopeasti. Kuuden viikon kohdalla tuloksia alkoi näkyä hyvin jo muuallakin. Voin siis todeta, e

Magneettikuvauksia ja masentava puhelu

  Olen aiemminkin kirjoittanut teille kipeästä jalastani mm. seuraavissa postauksissa: Kipeän jalan kuulumiset Huonoja uutisia   ja  Sairaslomalla . Aikaa on siis kulunut reilut vuosi ja neljä kuukautta siitä kun satutin jalkani eikä se ole vieläkään kunnossa. En kerro tässä nyt koko tarinaa uudestaan vaan voit käydä lukemassa nuo aiemmat postaukset, niin saat kokonaisvaltaisemman kuvan siitä mikä jalkaani vaivaa.   Jalkakipu on siis edelleen jatkunut päivittäin. Pari viikkoa sitten olin sekä jalan, että selän magneettikuvauksessa. Täytyy sanoa, että se oli minulle neljäs kerta magneettikuvauksessa ja myös kamalin. Valitettavasti hoitajat olivat todella tympeitä ja siitä hämmästyneenä unohdin kysyä heiltä muutamia tärkeitä asioita. Lisäksi minulla on todella paha ahtaanpaikankammo, joten voit vain kuvitella miltä tuntui joutua putkeen (jossa magneettikuvat otetaan) pää edellä. Ensin kuvattiin siis selkäni. Kärsin myös kuivasilmäisyydestä enkä älynnyt, että putkessa on voimakas ilma

Kirpparilöytöjä

Rakastan historiaa kaikenlaisia vanhoja tavaroita ja astioita. Tykkään siksi käydä kirpputoreilla. Taannoisella kirpparireissulla tein kolme mahtavaa löytöä, joista ajattelin kertoa sinulle ihana lukijani. Kaksi löydöistäni on Humppilan lasin astioita ja kolmas hieman erilaisempi ”astia”. Löysin ja ostin kirpputorilta kaksi Humppilan lasin Kasvimaalla-sarjan astiaa. Toinen on Kasvimaalla sarjan maljakko. Maljakko on todella paksua lasia ja painaa siksi todella paljon. Maljakko on Pertti Santalahden Humppilan lasille suunnittelema ja sen mitat ovat korkeus 19cm ja leveys 24cm. Maljakko on todella hyväkuntoinen ja ostin sen lähes pilkkahinnalla. Toinen kirpputorilöytöni oli niin ikään Humppilan lasin kasvimaalla-sarjaa oleva kulho. Kulho on on myös Pertti Santalahden suunnittelema kuten maljakkokin. Kulhon korkeus on 12cm ja leveys 37cm. Humppilan lasi valmisti Kasvimaalla-sarjaa vuosina 1978-1985. Sarjaan kuuluu hankkimani maljakon ja kulhon lisäksi myös monia muita astioita sekä