Virvoittavien vetten äärellä

Pahoittelut, että viime sunnuntaina jäi postaus kirjoittamatta ja tämäkin on tavallaan päivän myöhässä. Olen mennyt ympäriinsä ja tehnyt pitkää päivää töissä ,niin en ole ehtinyt kirjoittelemaan. Olen viime aikoina päässyt viettämään aikaa veden äärelle. Vesi mielestäni ihana elementti, jotenkin rauhoittava ja rentouttava. Oli sitten kyseessä järvi tai meri, niin veden äärellä mieli lepää. Tykkään katsella kohti ulappaa ja antaa ajatuksien vain virrata. Toisinaan puolestaan on kiva tuijotella suoraan veteen ja yrittää nähdä pohjaan. Vedenalainen elämä on kiehtovaa. Pinnan alla kuhisee elämää, erilaisia kasveja, kaloja ja kaikenlaisia pieneliöitä. Veden alla on ihan oma maailma. 

Pyhäjärvi, Tampere

 

Pyhäjärvi, Tampere

Täällä maapallon pohjoisosassa minua harmittaa se, että vedet ovat niin tummia ja sameita, että pinnan alle on usein vaikea nähdä. Joissain kirkkaammissa rantavesissä näkee toisinaan kalojen uivan, mutta jos on vaikka veneellä ulapalla, niin silloin kaloja harvemmin näkee. Täytyy tunnustaa, että itselläni on pieni haukikammo. Luonnonvesissä uidessa tulee aina välillä mieleen, että minkäköhänlaisia vonkaleita, siellä kanssani uiskentelee. Ja kyllähän melkein joka kesä saa lukea uutisista, että hauki on purrut jotakuta ihmistä. Onneksi kalat (jopa ne hauet) pelkäävät todennäköisesti minua huomattavasti enemmän kuin minä niitä. 

Kunstenniemi

 

Kunstenniemi

Toistaiseksi vesi on niin kylmää, että se ei houkuttele minua pulahtamaan uimaan. Tykkään kuitenkin istuskella veden äärellä ja vain nauttia luonnon kauneudesta. Mielestäni mikään ei vedä vertoja suomalaiselle meri- ja järvimaisemalle. Vielä kun näkee siniristilipun liehumassa rannalla, niin se on kuin piste iin päälle. Toistaiseksi olen siis nauttinut vesistöistä vain rannoilta käsin, mutta toivon, että kohta alkava kesä oli pitkä ja lämmin, jotta minäkin uskaltautuisin heittämään talviturkkini. Sitä odotellessa nautin siitä saan rentoutua virvoittavien vetten äärellä.