Ruotsi-ikävä on
tunne, joka Suomeen muuton jälkeen aina välillä yllättää minut. En jotenkaan
osannut lainkaan varautua kyseiseen tunteeseen. En missään nimessä ole
hetkeäkään katunut, että muutin takaisin Suomeen, mutta silti Ruotsi ”kummittelee”
ajatuksissani aina välillä. Tai itse asiassa se on mielessäni yllättävän usein.
Täällä Suomessa moni asia muistuttaa minua päivittäin Ruotsista jo siitäkin syystä, että Suomi on kaksikielinen. Näen ruotsin kielistä tekstiä päivittäin sekä kuulen ruotsin kieltä kaupungilla ja televisiosta. Kaupoissa on puolestaan monia ruotsalaisia tuotteita. Lisäksi tykkään kuunnella podcastia nimeltä Ei saa peittää, jota pitää kaksi Tukholmassa asuvaa suomalaista naista. Podcastissa käsitellään monia asioita jotka ovat minulle tuttuja ja joihin pystyn samaistumaan. Tietysti yksi asia, joka onkin ehkä se tärkein, on ystäväni ruotsissa. Pidän edelleen yhteyttä työkavereihini Ruotsissa ja minulla on ikävä heitä, sillä emme ole nyt nähneet neljään kuukauteen.
Kun Ruotsi-ikävä iskee se tarkoittaa sitä, että muistot Ruotsista palaavat mieleen, tietyt ihmiset, tilanteet, tunteet. Vaikka asuin Ruotsissa vain reilun vuoden niin tuntuu, että ehdin sinä aikana kokea ja nähdä paljon. Välillä mietin, että miten oikein selvisin kaikesta varsinkin aluksi? Kun muutin Ruotsiin niin, en tuntenut koko maasta ainuttakaan ihmistä, ja lisäksi koronapandemia oli iskenyt. Muutin kaupunkiin, jossa en ollut koskaan käynyt ja aloitin työt työpaikassa, joka oli myös minulle täysin vieras. Näin jälkikäteen nostan kyllä itselleni hattua, että uskalsin lähteä ja selviydyin kaikesta. Siinä on myös se hyvä puoli, että jos minulle tulee Suomessa olo, että jokin asia pelottaa tai mietin miten selviän jostakin, niin voin helposti tsempata itseäni sillä, että selviän kyllä täällä kaikesta, sillä selvisin Ruotsissakin ja täällä sentään pärjää suomen kielellä.
Toisinaan tulee hetkellisesti olo, että teinkö väärin kun muutin takaisin? Olisiko pitänyt asua Ruotsissa pidempään? Mitä kaikkea minulla jäi Ruotsissa kokematta ja näkemättä? Kun tällaiset kysymykset valtaavat mieleni ja epävarmuus omista valinnoista koittaa hiipiä mieleen, niin käyn mielessäni läpi syyt sille miksi muutin takaisin. Vaikka rakastin työtäni ja ystäviäni Ruotsissa, ja Ruotsi maana on kaunis, niin ruotsalainen yhteiskunta ei vain ollut minua varten. Kun Ruotsi-ikävä iskee niin sitä helpottaa myös tieto siitä, että Ruotsissa on helppo käydä myös tulevaisuudessa ja myös sieltäpäin on helppo tulla käymään täällä. Tulen siis varmasti vierailemaan Ruotsissa monia, monia kertoja.
Yksi asia mitä kaipaan Ruotsista paljon on Fika. Pitäsi kyllä enemmän fikata myös täällä Suomessa ja tuoda kyseistä kulttuuria tänne. Ruotsalaisessa työkulttuurissa on myös paljon hyviä puolia, joita yritän tuoda myös nykyiseen työpaikkaani. Monesti huomaan, että puheessani viittaan Ruotsiin. Aloitan usein lauseen niin, että Ruotsissa me teimme näin tai Ruotsissa oli tapana tehdä niin ja niin. Yritän usein tarkoituksella kiinnittää tähän huomiota, jotta en viittaa Ruotsiin liikaa ja ärsytä sillä kanssa ihmisiä.
Kuten olen aiemminkin kertonut, niin olen äärettömän kiitollinen ajasta, jonka asuin Ruotsissa. Se opetti minulle paljon ja muutti minua ihmisenä. Vaikka olen sydämeltäni täysin Suomalainen, niin sydämessäni on aina varattu myös pieni sija Ruotsille. Olisi kiva kuulla jos joku on vastaavassa tilanteessa, että on muuttanut takaisin Suomeen jostakin maasta niin koetko samanlaisia tunteita? Ikävöitkö takaisin maahan, josta muutit tai asioita/ihmisiä sieltä? Uskoisin, että moni paluumuuttaja kokee samanlaisia tunteita kuin minä. Onneksi on paljon ihania muistoja joihin palata sekä minulla on jo myös suunnitteilla visiitti Ruotsiin tässä keväällä, sitä odotellessa siis =) .
Kommentit
Lähetä kommentti