Kaikki meni aivan pipariksi

Meillä kotona on lähes aina leivottu joulupipareita itsetehdystä taikinasta äidin vanhalla reseptillä. Itselläni on myös ollut tapana tehdä niin omassa kodissanikin. Tänä vuonna ehdotin pitkästä aikaa äidilleni, että jos tehtäisiin pipareita yhdessä. Äitinikin innostui asiasta, joten sovimme, että seuraavalla kerralla kun menen käymään heillä niin teemme pipareita yhdessä.

Vietin edellisviikonlopun vanhempieni luona. Lauantaina teimme äidin kanssa taikinan yhdessä. Säädimme hieman, sillä sanoin, että haluan ottaa leipomisesta kuvia tähän blogiini. Kuuntelimme myös samalla joululauluja sekä höpöttelimme niitä näitä. Veikkaan, että kun siinä touhusimme yhdessä taikinan kimpussa, niin siitä jäi ehkä uupumaan jotain, taikka sitten jotain meni liikaa. Taikinasta tuli nimittäin omituista.

Seuraavana päivänä kun otimme taikinan jääkaapista ja aloimme tehdä pipareita, niin huomasimme hyvin nopeasti, että jotain oli pielessä. Taikina oli todella tarttuvaista, eikä sen kuulunut olla sellaista. Toivoimme kuitenkin, että pipareista tulisi silti hyviä. Lisäsimme myös kaulitessa hieman lisää jauhoja, jotta taikinaa olisi helpompi työstää ja toivoimme, että lopputolos olisi kaikesta huolimatta hyvä. Toisin kuitenkin kävi...

Ensimmäisen pellillisen päästyä uuniin ja oltua siellä hetken, emme oikein tienneet itkeäkkö vai nauraa. Piparit kohosivat aluksi uunissa ihan hulluna. Sen jälkeen ne alkoivat lässähtää ja levitä. Lopputulos oli siis se, että pipareista tuli aivan kammottavia epämääräisiä lätysköitä, joiden muodosta ei oikein saanut mitään selvää. Piparit eivät myöskään kovettuneet täysin. Karmeasta ulkonäöstä huolimatta maku on onneksi ihan hyvä.

Piparien leipominen meni siis aivan pipariksi. Onneksi otimme asian huumorilla ja vain nauroimme katketaksemme piparien ulkonäköä. Fiksuina naisina keksimme myös, että koska piparit eivät ole mitään kahvipöydän kaunistuksia niin ne sopivat mahtavasti juustokakun pohjamateriaaliksi. Äitini oli joka tapauksessa ajatellut tehdä jouluksi jonkin juustokakun niin nyt ”pilalle” menneet piparit pääsevät hyötykäyttöön kakunpohjaksi. Aina kannattaa nähdä kaikissa asioissa niiden positiiviset puolet, kuten mekin teimme piparien suhteen. Vaikka harmittaa, etteivät piparit onnistuneet niin niistä jäi ainakin hauska muisto, jota muistella jatkossakin. Joskus kaikki vaan menee pipariksi, mutta ei se ole niin vakavaa =D .

Tässä vielä resepti joulupipareihin:

Äidin omat joulupiparit

2dl siirappia

2dl sokeria

4tl kanelia

2tl inkivääriä

2tl neilikkaa

250g margariinia

2 munaa

n. 9 ½dl venhäjauhoja tai spelttijauhoja

2tl soodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Lisää margariini. Sekoita ja anna jäähtyä. Lisää munat ja jauhot, joihin sooda on sekoitettu.

Anna kovettua seuraavaan päivään.

Paista 225 asteessa noin 8-10min.

Mandy Skin päivitys - toimiiko se oikeasti?

Kerroin teille helmikuun alussa tilaamasta Mandy Skin IPL-karvanpoistolaitteesta. Olen käyttänyt laitetta siitä asti ja nyt ajattelin kertoa miten se on toiminut. Tämä postaus ei ole Mandy Skinin sponsoroima vaan oma aito mielipiteeni kyseisestä laitteesta. Täytyy myöntää, että vaikka olin toiveikas laitteen suhteen, olin myös hyvin skeptinen. Aloin käyttää laitetta kerran viikossa helmikuun alkupuolella. Mandy Skinin käyttö ei ole mitenkään kivuliasta tai vaikeaa. Tein niin, että sheivasin ensin halutut kohdat ja käsittelin alueet sen jälkeen Mandy Skinillä ja lopuksi laitoin kosteusvoidetta. Ensimmäiset neljä viikkoa käsittelin halutut alueet kolmostasolla ja sen jälkeen siirryin voimakkaimpaan eli viitostasoon. Noin neljän viikon kohdalla aloin huomata varsinkin kainaloissa, että karvan kasvu oli vähentynyt jo huomattavasti. Olin todella yllättynyt, että tuloksia alkoi näkyä niin nopeasti. Kuuden viikon kohdalla tuloksia alkoi näkyä hyvin jo muuallakin. Voin siis todeta, e

Magneettikuvauksia ja masentava puhelu

Olen aiemminkin kirjoittanut teille kipeästä jalastani mm. seuraavissa postauksissa: Kipeän jalan kuulumiset Huonoja uutisia ja Sairaslomalla . Aikaa on siis kulunut reilut vuosi ja neljä kuukautta siitä kun satutin jalkani eikä se ole vieläkään kunnossa. En kerro tässä nyt koko tarinaa uudestaan vaan voit käydä lukemassa nuo aiemmat postaukset, niin saat kokonaisvaltaisemman kuvan siitä mikä jalkaani vaivaa. Jalkakipu on siis edelleen jatkunut päivittäin. Pari viikkoa sitten olin sekä jalan, että selän magneettikuvauksessa. Täytyy sanoa, että se oli minulle neljäs kerta magneettikuvauksessa ja myös kamalin. Valitettavasti hoitajat olivat todella tympeitä ja siitä hämmästyneenä unohdin kysyä heiltä muutamia tärkeitä asioita. Lisäksi minulla on todella paha ahtaanpaikankammo, joten voit vain kuvitella miltä tuntui joutua putkeen (jossa magneettikuvat otetaan) pää edellä. Ensin kuvattiin siis selkäni. Kärsin myös kuivasilmäisyydestä enkä älynnyt, että putkessa on voimakas ilma

Kirpparilöytöjä

Rakastan historiaa kaikenlaisia vanhoja tavaroita ja astioita. Tykkään siksi käydä kirpputoreilla. Taannoisella kirpparireissulla tein kolme mahtavaa löytöä, joista ajattelin kertoa sinulle ihana lukijani. Kaksi löydöistäni on Humppilan lasin astioita ja kolmas hieman erilaisempi ”astia”. Löysin ja ostin kirpputorilta kaksi Humppilan lasin Kasvimaalla-sarjan astiaa. Toinen on Kasvimaalla sarjan maljakko. Maljakko on todella paksua lasia ja painaa siksi todella paljon. Maljakko on Pertti Santalahden Humppilan lasille suunnittelema ja sen mitat ovat korkeus 19cm ja leveys 24cm. Maljakko on todella hyväkuntoinen ja ostin sen lähes pilkkahinnalla. Toinen kirpputorilöytöni oli niin ikään Humppilan lasin kasvimaalla-sarjaa oleva kulho. Kulho on on myös Pertti Santalahden suunnittelema kuten maljakkokin. Kulhon korkeus on 12cm ja leveys 37cm. Humppilan lasi valmisti Kasvimaalla-sarjaa vuosina 1978-1985. Sarjaan kuuluu hankkimani maljakon ja kulhon lisäksi myös monia muita astioita sekä

Susannan elämää

Hae tästä blogista