Piipahdus Öröön

Pari viikkoa sitten pääsin uuden työyhteisöni kanssa käymää Örön linnakesaaressa. Örö oli minulle aiemmin täysin tuntematon paikka. Pääsimme tunnin mittaiselle opastetulle kierrokselle saaren historiaan. Örön historia onkin varsin mielenkiintoinen, joten kerron siitä vähän teille.

Örö sijaitsee Kemiösaaren kunnassa Hiittisten lounaispuolella. Siitä asti kun Suomi oli Venäjän vallan alla, Örö on ollut sotilaskäytössä. Ennen sen muodostumista sotilastukikohdaksi se oli saaristolaisten karjan laidunmaata. Vuonna 1912 Örön saarelle alettiin rakentaa linnoitteita, jotka olivat osa Venäjän keisarikunnan Pietari Suuren merilinnoitusta. Sotilaiden saavuttua saarelle saaristolaiset häädettiin sieltä pois. Saarelle rakennettiin nopeasti kolme tykkipatteristoa. Öröön rakennettiin myös ammusvarastoja, kasarmeja ja asuinrakennuksia, tulenjohtotorneja ja valonheitinasemia sekä suojia eläimille ja jopa kapearakenteinen rautatie. Muutamia alkuperäisiä rakennuksia on edelleen pystyssä saarella. Suomen itsenäistyttyä saari siirtyi Suomen puolustusvoimien käyttöön.

Örö oli eristetty linnakesaari, jossa koulutettiin alokkaita ja varusmiehiä, muilta saareen pääsy oli kielletty. Sodan aikana saarella työskenteli 500 sotilasta sekä siviilihenkilökuntaa. Sotien jälkeen 1950-luvulla saareen rakennettiin rivitalo, vesi- ja lämpökeskukset sekä saari liitettiin sähköverkkoon. Örö oli vielä tuolloinkin pieni suljettu yhteisö. 1960-luvulle siirryttäessä Öröstä muodostui vähitellen vartiolinnake. 1980-luvulla se puolestaan otettiin uudelleen käyttöön koulutuslinnakkeena kun Neuvostoliitto alkoi hajota

Vuodesta 2004 vuoteen 2015 Örö toimi merivoimien ja rannikkojääkärien harjoitusalueena. Vuonna 2015 saari siirtyi puolustusvoimilta metsähallitukselle ja samalla saari liitettiin osaksi saaristomeren kansallispuistoa. Tuolloin saari avattiin myös matkailijoille. Örön luonto on todella monimuotoinen ja saari on kooltaan 200 hehtaaria. Örön luonto on säilynyt todella ainutlaatuisena, sillä saari oli suljettuna linnakkeena hyvin pitkään. Öröstä löytyy mm. korvaamattomia paahdenummia sekä hiekkarantoja.

Örö oli kyllä äärettömän mielenkiintoinen paikka ja minulle jäi sellainen olo, että Öröön on mentävä vielä uudestaan. Emme ehtineet nähdä saaresta kuin vasta pienen osan. Myös saaren luonnosta olisi kiva kuulla ja oppia enemmän. Saarella on onneksi myös monenlaisia majoitusvaihtoehtoja sekä ravintola, joten sinne voi mennä myös vaikka viikonlopuksi ja rauhassa tutkailla saarta. Jos sinä et ole vielä vieraillut Örössä niin suosittelen sitä lämpimästi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mandy Skin päivitys - toimiiko se oikeasti?

Kerroin teille helmikuun alussa tilaamasta Mandy Skin IPL-karvanpoistolaitteesta. Olen käyttänyt laitetta siitä asti ja nyt ajattelin kertoa miten se on toiminut. Tämä postaus ei ole Mandy Skinin sponsoroima vaan oma aito mielipiteeni kyseisestä laitteesta. Täytyy myöntää, että vaikka olin toiveikas laitteen suhteen, olin myös hyvin skeptinen. Aloin käyttää laitetta kerran viikossa helmikuun alkupuolella. Mandy Skinin käyttö ei ole mitenkään kivuliasta tai vaikeaa. Tein niin, että sheivasin ensin halutut kohdat ja käsittelin alueet sen jälkeen Mandy Skinillä ja lopuksi laitoin kosteusvoidetta. Ensimmäiset neljä viikkoa käsittelin halutut alueet kolmostasolla ja sen jälkeen siirryin voimakkaimpaan eli viitostasoon. Noin neljän viikon kohdalla aloin huomata varsinkin kainaloissa, että karvan kasvu oli vähentynyt jo huomattavasti. Olin todella yllättynyt, että tuloksia alkoi näkyä niin nopeasti. Kuuden viikon kohdalla tuloksia alkoi näkyä hyvin jo muuallakin. Voin siis todeta, e

Magneettikuvauksia ja masentava puhelu

Olen aiemminkin kirjoittanut teille kipeästä jalastani mm. seuraavissa postauksissa: Kipeän jalan kuulumiset Huonoja uutisia ja Sairaslomalla . Aikaa on siis kulunut reilut vuosi ja neljä kuukautta siitä kun satutin jalkani eikä se ole vieläkään kunnossa. En kerro tässä nyt koko tarinaa uudestaan vaan voit käydä lukemassa nuo aiemmat postaukset, niin saat kokonaisvaltaisemman kuvan siitä mikä jalkaani vaivaa. Jalkakipu on siis edelleen jatkunut päivittäin. Pari viikkoa sitten olin sekä jalan, että selän magneettikuvauksessa. Täytyy sanoa, että se oli minulle neljäs kerta magneettikuvauksessa ja myös kamalin. Valitettavasti hoitajat olivat todella tympeitä ja siitä hämmästyneenä unohdin kysyä heiltä muutamia tärkeitä asioita. Lisäksi minulla on todella paha ahtaanpaikankammo, joten voit vain kuvitella miltä tuntui joutua putkeen (jossa magneettikuvat otetaan) pää edellä. Ensin kuvattiin siis selkäni. Kärsin myös kuivasilmäisyydestä enkä älynnyt, että putkessa on voimakas ilma

Kirpparilöytöjä

Rakastan historiaa kaikenlaisia vanhoja tavaroita ja astioita. Tykkään siksi käydä kirpputoreilla. Taannoisella kirpparireissulla tein kolme mahtavaa löytöä, joista ajattelin kertoa sinulle ihana lukijani. Kaksi löydöistäni on Humppilan lasin astioita ja kolmas hieman erilaisempi ”astia”. Löysin ja ostin kirpputorilta kaksi Humppilan lasin Kasvimaalla-sarjan astiaa. Toinen on Kasvimaalla sarjan maljakko. Maljakko on todella paksua lasia ja painaa siksi todella paljon. Maljakko on Pertti Santalahden Humppilan lasille suunnittelema ja sen mitat ovat korkeus 19cm ja leveys 24cm. Maljakko on todella hyväkuntoinen ja ostin sen lähes pilkkahinnalla. Toinen kirpputorilöytöni oli niin ikään Humppilan lasin kasvimaalla-sarjaa oleva kulho. Kulho on on myös Pertti Santalahden suunnittelema kuten maljakkokin. Kulhon korkeus on 12cm ja leveys 37cm. Humppilan lasi valmisti Kasvimaalla-sarjaa vuosina 1978-1985. Sarjaan kuuluu hankkimani maljakon ja kulhon lisäksi myös monia muita astioita sekä

Susannan elämää

Hae tästä blogista