Sairastuin koronaan

 Korona on levittänyt pelkoa ihmisten elämään jo melkein puolentoista vuoden ajan. Kuitenkin kesää kohden mentäessä moni alkoi olla jo positiivisin mielin, koska lämmin ilma heikentää koronan tarttuvuutta, ja lisäksi monet ovat jo saaneet rokotteen. Minä olin yksi heistä, joka ajatteli näin.

Minua ei ole vielä rokotettu, sillä en kuulu riskiryhmään ja Ruotsissa on edetty rokotuksissa niin hitaasti, että ennen lomaani en saanut varata aikaa rokotukseen. Olen koko korona-ajan pelännyt tartuntaa ja elänyt todella varoen. Olen aina käyttänyt maskia kaupassa ym. ja desinfioinut ja pessyt käsiä hullunlailla sekä pysytellyt kotona. Lykkäsin myös Suomeen tulemista puoli vuotta, jotta tautitilanne ehtisi parantua.

 Ennen lomaani kävimme poikaystäväni kanssa Ruotsissa koronatestissä, jotta uskalsimme turvallisin mielin matkustaa Suomeen. Testitulos oli kummallakin negatiivinen. Suomeen saavuttuamme pysyttelimme ainoastaan läheistemme seurassa ja kaikki sujui hyvin. Suomessa olimme tietysti myös edelleen varovaisia ja noudatimme hygieniaohjeita. Sitten koitti toisten testien aika. Poikaystäväni sai toisen negatiivisen tuloksen niin kuin oletimmekin. Kävin myös itse testissä ja oletin saavani myös negatiivisen tuloksen. Järkytys oli kuitenkin suuri kun sainkin viestin, jossa kerrottiin, että testitulokseni oli positiivinen. Hetken kuluttua hoitaja soitti minulle ja kyseli vointiani sekä kartoitti kenen seurassa olin ollut. Minut määrättiin eristykseen sekä lähelläni olleet karanteeniin. Minun ja läheisteni lomasuunnitelmat murenivat hetkessä palasiksi ja olo oli epätodellinen. Minulla ei ollut tuolloin eikä missään vaiheessa jälkeenkään mitään oireita, ei pienintäkään. Haju- ja makuaisti ovat koko ajan toimineen normaalisti. Ilman testiä minulla ei olisi ollut pienintäkään aavistusta, että olen korona positiivinen.

Nyt eristykseni lähenee loppuaan, mutta olo on edelleen epätodellinen. Olin niin pitkään ja hartaasti odottanut, että pääsen Suomeen. Olin myös ajatellut, että jos olen jo vuoden selvinnyt Ruotsissa ilman tartuntaa, vaikka niitä on Ruotsissa ollut ihan hirveä määrä, niin Suomessa riski on todella pieni. Toisin kuitenkin meni. Minulla ei kylläkään ole harmainta aavistustakaan mistä tartuntani on peräisin, sillä tietääkseni en ole ollut kenenkään sairaan lähellä ja olen noudattanut hygieniaohjeita tarkasti. Tämä kaikki todistaa sen, että näkymätöntä vihollista vastaan on vaikea taistella ja kuka tahansa saattaa olla positiivinen tietämättään ja täysin ilman oireita. Olkaa kaikki siis todella äärimmäisen varovaisia!

Mietin pitkään kirjoitanko tänne blogiini tartunnastani, mutta lopulta päätin, että kirjoitan. En tiedä onko joku teistä lukijoistani itse sairastanut koronan ja jos niin minkälaisilla oireilla. Itselleni tieto tartunnastani toi mieleeni suuren häpeän tunteen ja suunnattoman surun siitä, että vuoksi läheisteni lomat menivät myös mönkään. En tietenkään tahallani altistanut ketään ja onneksi jatkotartuntoja ei ole tullut. Kuitenkin mieleni on tapahtuneen vuoksi aivan maassa. Koska en ole voinut mennä minnekään, enkä nähdä ketään muita kuin samassa taloudessa olevat, niin ole viettänyt aikaa pihalla. Siirsin vanhempieni kanssa ulkona yli 28 tonnia kiviä, joiden piti olla jo tällä hetkellä pihakivetyksenä, mutta vuokseni seisovat nyt pihalla. Lisäksi olen perannut kukkapenkkejä. Onneksi ruumiillista työtä tehdessä aika on mennyt nopeasti. Uskon myös, että kaikella mitä tapahtuu, on aina jokin tarkoitus. Sitä en tosin vielä tiedä mikä tarkoitus sairastumisellani on, mutta ehkä se vielä joskus selviää. Sen kuitenkin tiedän, että murheeseen ei pidä jäädä vellomaan vaan kaikesta huolimatta pitää ajatella positiivisesti. Olen nyt yksi numero synkässä tilastossa, mutta silti onnekas monin, monin tavoin. Toivon sydämeni pohjasta, että teistä kukaan ei sairastu ja toivottavasti saamme pian heittää hyvästit tälle kammottavalle näkymättömälle viholliselle.