Epäonnea ja onnellinen loppu

 Tämä päivä ei ole mennyt ihan niin kuin piti. Voisin todeta, että ei mennyt niin kuin Strömsössä. Aamu alkoi hyvin ja päivä oli aamusta asti ihanan aurinkoinen. Kellon tulessa noin yksitoista sain jostain ajatuksen, että kokeilen pitkästä aikaa sormuksiani. En ole korona-aikana juurikaan pitänyt koruja ja ajattelin, että olisi kiva alkaa taas käyttää niitä. Niinpä siis aloin kokeilla sormuksia vuorotellen sormiini kunnes…kunnes yksi sormuksista päätti, että olisi kiva jäädä pysyvästi vasemman käden keskisormeeni.

Kokeilin erästä isoa, paksua kimaltelevaa sormusta vasemman käden keskisormeeni. Sormus sujahti vaivatta sormeeni, mutta kun koitin ottaa sen pois, se ei hievahtanutkaan. Sormi alkoi turvota. Koitin saada sen pois öljyn, saippuan ja voin avulla, mutta ei, sormus ei liikahtanutkaan. Sormi vain jatkoi turpoamistaan ja päätin kokeilla laittaa käden kylmään. Painoin ensin sormea kylmäkallella ja sen jälkeen pidin kättä jääkylmässä vedessä pitkään, mutta ei, turvotus vain paheni. Tässä kohtaa alkoi iskeä paniikki sillä sormi oli kuin pullataikina ja ihan punainen.

 

Tässä kohtaa sormi ei todellakaan vielä ollut pahimillaan.

 

Soitin päivystysnumeroon, jossa jouduin jonottamaan noin 40minuuttia ennen kuin pääsin puhumaan hoitajan kanssa. Olin valinnut puhelimesta palvelun englanniksi, jotta osaisin paremmin selittää tilanteen. Ikäväkseni puhelimeen vastannut hoitaja ei kuitenkaan juurikaan osannut englantia. Lopulta hän käski minun lähteä pikaisesti ensiapuun. Käytin sitten äkkiä koirani pihalla ja lähdin helteessä kävelemään ensiapuun, joka on onneksi vain parin kilometrin päässä. Helteessä kävely sai ikävä kyllä sormen vaan entistä turpeammaksi ja särky alkoi olla jo todella kova. Sormi alkoi myös muuttaa väriään sinertävämmäksi. Lopulta pääsin ensiapuun, mutta jouduin sielläkin odottamaan noin tunnin ennen kuin pääsin toimenpiteeseen. Tässä kohtaa sormus oli siis ollut jumissa sormessani noin kolme tuntia. Sormea särki ja tuntui, että iho repeää kun sormi oli niin pinkeä.

 Vihdoin pääsin toimenpiteeseen ja todella mukava mieshoitaja alkoi operoida sormusta irti. Operaation tarvittiin kahdet leikkurit ja pihdit. Muutaman minuutin kuluttua sormeni oli vihdoin vapaa. Hoitaja kysyi haluanko säästää sormuksen ja totesin vain hänelle, että en halua nähdä sormusta enää koskaan. Hoito-ohjeiksi sain särkylääkettä neljän tunnin välein ja käskyn palata lääkäriin huomenna jos kipu ei helpota. 

Vihdoin kun pääsin takaisin kotiini sain soiton ihanalta työkaveriltani, jolta olin pyytänyt neuvoa aiemmin. Hän kyseli sormeni vointia ja ehdotti piristyksesi, että lähtisimme syömään ulos kun on kaunis ilma. Tunnin kuluttua istuskelimme Mälarenin rannassa ulkona kivassa ravintolassa. Oli ihana saada jutella niitä näitä hyvän ruoan äärellä ja unohtaa päivän dramatiikka. Nyt on maha täynnä ja parin särkylääkkeen jälkeen sormikin alkaa olla aika hyvällä tolalla. Turvotus on lähes kadonnut ja värikin on melkein normaali. Vähän sormea vielä särkee ja se tuntuu hieman jäykältä, mutta veikkaan, että se on kunnossa aamuun mennessä. Nyt koko episodi onneksi myös naurattaa ja en voi kuin pudistella päätäni ja ajatella, että tämä kuului osastoon: vain Susanna jutut. Minulle kun usein sattuu ja tapahtuu kaikkea kummaa. Nyt aion pysyä kaukana kaikista sormuksista ja suuntaan iloisin mielin uuteen viikkoon.