Siirry pääsisältöön

Tekstit

Tein sen taas

  Kuten postauksen otsikkokin kertoo, niin pahoittelut sinulle ihana lukijani, että en ole kirjoitellut todella pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut koko blogini huonoin vuosi. Olen koko kuluneen vuoden aikana kirjoittanut vain muutaman postauksen. Bloggaaminen on minulle rakas harrastus, mutta tosiaan tänä vuonna se on jäänyt muun elämän jalkoihin. Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroinkin, niin alkuvuodesta tähän syksyyn asti minulla oli valtavasti työstressiä, mikä vei energiani. En myöskään halunnut kirjoittaa postauksia, joista huokuisi vain negatiivisuus. Syksyllä ajattelin, että nyt tilanne on parempi ja palaan taas kirjoittelut pariin, mutta toisin kävi. Ehdin kirjoittaa muutaman postauksen kun elämässäni tapahtui puolestaan positiivinen muutos. Tosin tämä positiivinen muutos vei ajatukseni mukanaan ja jälleen kirjoittelu jäi. Taannoin tein päätöksen, että otan itseäni niskasta kiinni ja alan jälleen kirjoitella säännöllisesti. Ehdin jopa kirjoittaa yhden postauksen, ...
Uusimmat tekstit

Kömmellys ja nettiongelmia

  Taas on tovi vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi kirjoitellut. Havahduin tänään siihen, että syyskuu on kohta ohi ja olen kirjoittanut vain yhden postauksen syyskuussa. Päätin siksi pikaisesti kirjoittaa. Syyskuu ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja kerron sinulle ihana lukijani miksi. Syyskuun alussa havahduin siihen, että puhelimeni internet oli kotonani aivan olematon ja pätki koko ajan. Samaa teki myös työpuhelimeni, mutta ajattelin että kyseinen puhelin on vaan niin vanha, että se johtuu siitä. Lopulta kävin operaattorini liikkeessä tiedustelemassa asiaa. Liikkeessä ei osattu sanoa mistä on kyse, mutta asiakaspalvelija epäili, että sim-kortin vaihtaminen auttaisi. Ei auttanut. Kävin vielä uudestaan liikkeessä, mutta toisella kertaa vastassa oli äärimmäisen nyreä asiakaspalvelija, joka tuntui olevan täysin tietämätön siitä, miten asiakkaille puhutaan.   Lopulta päädyin soittamaan operaattorini asiakaspalveluun ja tovin tutkailun jälkeen virkailija kertoi, e...

Hillot purkkiin

  Viimeksi vieraillessani vanhempieni ja pappani luona keräsin hieman satoa mukaani. Toin mukanani omenoita, päärynöitä ja luumuja. Kaikista näistä ihanista luonnonantimista päätin tehdä hilloa. Rakastan syksyisin ja talvisin syödä paahtoleipiä hillon kera, joten hilloa tulee kulumaan. Mielestäni yksi maailman parhaimmista keksinnöistä on omenapora. Omenapora tekee elämästä helppoa. Sen kuin vain laittaa omenan kiinni poraan ja veivaa, niin hetkessä sinulla on kuorittu, spiraalimainen omena ilman siemenkotaa. Ilman poraa pelkästään yhden omenan kanssa saa nysvättyä vaikka kuinka kauan ennen kuin se on valmis. Niinpä annoin siis poran viuhua oikein kunnolla. Ensimmäisen hilloerän kanssa olin hieman huolimaton. Höpöttelin sitä tehdessä samalla puhelimessa ja poltin sen pohjaan. Minulle ei ole koskaan ennen käynyt niin. Hillo paloi pohjaan todella perusteellisesti ja vietinkin sitten seuraavat pari päivää kuuraten kattilan pohjaa. Koitin puhdistaa ensin palanutta pohjaa laittama...

Välitilassa

  Tuntuu, että siitä asti, kun palasin lomalta töihin olen elänyt välitilassa. Välitilalla tarkoitan sitä, että toisaalta tuntuu, että vielä on kesä ja toisaalta syksy valtaa jo mielen. Mielestäni elokuu on vielä ehdottomasti kesäkuukausi, mutta jotenkin vaan syksy on alkanut sukeltaa syövereihini. Samoihin aikoihin kun lomani loppui ja palasin takaisin töiden pariin, niin tuntui, että syksy alkoi. Pimeys tulee koko ajan vaan aikaisemmin ja öisin on jo säkkipimeää. Säät ovat olleet päivisin lämpimiä, mutta aamuisin on jo todella koleaa. Lämpö ei tosin päivisinkään enää tunnu samalta kuin heinäkuussa.   Tällä viikolla varsinkin minulla on jo ollut sellainen olo, että haluaisin vaan antautua syksylle. Tekisi mieli vaihtaa verhot ja laittaa syyskoristeet jo esiin. Samalla kuitenkin pieni ääni sisälläni sanoo, että ei, nyt kuuluu vielä tämä viikko nauttia kesästä. Tuntuu niin haikealta valmistautua taas sanomaan heipat kesälle ja alkaa ottaa syksy vastaan. Kaipaan jo nyt v...

Kudontakausi on taas koittanut

  Pidän kutomisesta, mutta yleensä jossain kohtaa kevättä muut askareet menevät kutomisen edelle. Samoin kesällä puuhaa piisaa niin paljon, että silloinkaan minun ei tule kudottua. Kuitenkin kesän lopulla aina havahdun siihen, että tekee taas mieli kutoa.   Kesän aikana ostelin kasan lankoja, kun ne olivat hyvässä tarjouksessa. Aina kylläkin lupaan itselleni, etten osta uusia lankoja ennen kuin vanhat ovat käytetty. Samalla kyllä toisaalta tiedän, etten varmaankaan koskaan kykene pitämään tätä lupausta itselleni. Olisi kyllä kiva tietää, että pystyykö kukaan kutoja oikeasti kutomaan aina koko varastonsa tyhjäksi ennen uusien lankojen hankkimista? Viime viikolla kaivoin taas kutimeni esiin. Ensimmäiseksi työkseni valitsin tehdä itselleni ponchon. Olen jo pitkään miettinyt sellaisen kutomista. Olen vilukissa ja poncho on kätevä, kun sen voi aina tarvittaessa heittää päälle oli päällä sitten mitä vaan. Mitään sen ihmeempää ohjetta minulla ei ole, vaan kudon enemmänkin mutut...

Taistelua juonteita vastaan

Olen tässä viime vuosina havahtunut siihen, että ihohoidossa eivät enää ”ihan perustuotteet” riitä vaan ihoni on alkanut tarvita jo hieman extraboostia. Juonteet tulevat jotenkin todella salakavalasti ja hitaasti. Varsinkin kulunut kevät oli niin stressaava, että kesän kynnyksellä havahduin siihen, että kulmakarvojeni väliin oli tullut syvä juonne. Tiesin kyllä kurtistelleeni kulmia erityisen paljon, mutta silti olin yllättynyt miten juonne oli syventynyt niin paljon niin lyhyessä ajassa. Päätin tuolloin, että nyt tarvitaan jämäkämmät tuotteet taisteluun juonteita vastaan.   Mietin pitkään, että onko kulmakarvojeni välissä olevalle juonteelle enää tehtävissä mitään (muuta kuin jokin pistoshoito)? Myös silmäkulmiini oli alkanut tulla ns. harakan varpaat. Maaliskuussa kirjoitin siitä, kun ostin pari Diorin meikkituotetta. Sittemmin olen hurahtanut enemmänkin Diorin tuotteisiin, sillä ne ovat todella laadukkaita. Niinpä kysyin Diorin sa:ltani (sa = sales assistant) mitä hän suosit...

Kansanparantajalla

  Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, niin menin viime perjantaina ensimmäistä kertaa elämässäni kansanparantajalle. Koska olen potenut jalkaani jo melkein 2,5 vuotta, niin ajattelin, että kokeillaan nyt tuotakin. Tuntuu, että olen valmis melkein mihin vain, jotta saisin jalkani ennalleen. Muistin kuulleeni entiseltä työkaveriltani, että Ihodessa, Pyhärannassa on hyvä kansanparantaja. Niinpä siis varasin ajan hänen vastaanotolleen. Täytyy tunnustaa, että minua jännitti ihan hirmuisesti, kun menin kansanparantajalle. Olin varannut itselleni tunnin ajan, joka piti sisällään kansanparantajan jäsenkorjausta sekä käsillä parantamista. En oikein tiennyt sen tarkemmin, että mitä siis oli luvassa. Kansanparantajan kanssa samoissa tiloissa toimii myös ekokosmetologi. Heidän yhteinen odotustilansa/myymälänsä oli mielenkiintoinen. Värejä ja kuoseja ei oltu säästelty, joten silmille riitti tutkailtavaa. Huomasin kuitenkin heti, että vaikka tilassa oli paljon tavaraa, niin se oli tode...