Susannan elämää

  Siitä on jo pitkä tovi vierähtänyt, kun olen viimeksi kirjoitellut. Kirjoitustaukoni on itse asiassa venähtänyt paljon pidemmäksi kuin alun perin oli tarkoitus. Olen myös huomannut, että mitä pidemmän tauon pitää, niin sitä hankalampi on taas saada itsensä ruotuun. Olen kylläkin kirjoittanut muutaman postauksen, joita en ole kuitenkaan koskaan julkaissut. Yksi syy taukoon on ollut ongelmat tietokoneeni kanssa, jotka ovat mutkistaneet kirjoittamista ja postausten julkaisemista. Talvi on onneksi vihdoin saatu päätökseen ja kevät on saapunut. Itse asiassa mennyt talvi oli unelmieni talvi. En pidä kovasta pakkasesta enkä lumesta, joten nautin harmaasta ja suhteellisen lämpimästä talvesta. Kevät on mielestäni ihana vuodenaika. On mielenkiintoista seurata, miten luonto heräilee ja alkaa kasvaa. Olen jo bongaillut mm. krookuksia, lumikelloja ja idänsinililjoja. Myös puihin ja pensaisiin on alkanut ilmestyä pieniä silmuja. En malttaisi odottaa, että silmut muuttuvat lehdiksi.   Olen...

  Kuten postauksen otsikkokin kertoo, niin pahoittelut sinulle ihana lukijani, että en ole kirjoitellut todella pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut koko blogini huonoin vuosi. Olen koko kuluneen vuoden aikana kirjoittanut vain muutaman postauksen. Bloggaaminen on minulle rakas harrastus, mutta tosiaan tänä vuonna se on jäänyt muun elämän jalkoihin. Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroinkin, niin alkuvuodesta tähän syksyyn asti minulla oli valtavasti työstressiä, mikä vei energiani. En myöskään halunnut kirjoittaa postauksia, joista huokuisi vain negatiivisuus. Syksyllä ajattelin, että nyt tilanne on parempi ja palaan taas kirjoittelut pariin, mutta toisin kävi. Ehdin kirjoittaa muutaman postauksen kun elämässäni tapahtui puolestaan positiivinen muutos. Tosin tämä positiivinen muutos vei ajatukseni mukanaan ja jälleen kirjoittelu jäi. Taannoin tein päätöksen, että otan itseäni niskasta kiinni ja alan jälleen kirjoitella säännöllisesti. Ehdin jopa kirjoittaa yhden postauksen, ...

  Taas on tovi vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi kirjoitellut. Havahduin tänään siihen, että syyskuu on kohta ohi ja olen kirjoittanut vain yhden postauksen syyskuussa. Päätin siksi pikaisesti kirjoittaa. Syyskuu ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja kerron sinulle ihana lukijani miksi. Syyskuun alussa havahduin siihen, että puhelimeni internet oli kotonani aivan olematon ja pätki koko ajan. Samaa teki myös työpuhelimeni, mutta ajattelin että kyseinen puhelin on vaan niin vanha, että se johtuu siitä. Lopulta kävin operaattorini liikkeessä tiedustelemassa asiaa. Liikkeessä ei osattu sanoa mistä on kyse, mutta asiakaspalvelija epäili, että sim-kortin vaihtaminen auttaisi. Ei auttanut. Kävin vielä uudestaan liikkeessä, mutta toisella kertaa vastassa oli äärimmäisen nyreä asiakaspalvelija, joka tuntui olevan täysin tietämätön siitä, miten asiakkaille puhutaan.   Lopulta päädyin soittamaan operaattorini asiakaspalveluun ja tovin tutkailun jälkeen virkailija kertoi, e...

  Viimeksi vieraillessani vanhempieni ja pappani luona keräsin hieman satoa mukaani. Toin mukanani omenoita, päärynöitä ja luumuja. Kaikista näistä ihanista luonnonantimista päätin tehdä hilloa. Rakastan syksyisin ja talvisin syödä paahtoleipiä hillon kera, joten hilloa tulee kulumaan. Mielestäni yksi maailman parhaimmista keksinnöistä on omenapora. Omenapora tekee elämästä helppoa. Sen kuin vain laittaa omenan kiinni poraan ja veivaa, niin hetkessä sinulla on kuorittu, spiraalimainen omena ilman siemenkotaa. Ilman poraa pelkästään yhden omenan kanssa saa nysvättyä vaikka kuinka kauan ennen kuin se on valmis. Niinpä annoin siis poran viuhua oikein kunnolla. Ensimmäisen hilloerän kanssa olin hieman huolimaton. Höpöttelin sitä tehdessä samalla puhelimessa ja poltin sen pohjaan. Minulle ei ole koskaan ennen käynyt niin. Hillo paloi pohjaan todella perusteellisesti ja vietinkin sitten seuraavat pari päivää kuuraten kattilan pohjaa. Koitin puhdistaa ensin palanutta pohjaa laittama...

  Tuntuu, että siitä asti, kun palasin lomalta töihin olen elänyt välitilassa. Välitilalla tarkoitan sitä, että toisaalta tuntuu, että vielä on kesä ja toisaalta syksy valtaa jo mielen. Mielestäni elokuu on vielä ehdottomasti kesäkuukausi, mutta jotenkin vaan syksy on alkanut sukeltaa syövereihini. Samoihin aikoihin kun lomani loppui ja palasin takaisin töiden pariin, niin tuntui, että syksy alkoi. Pimeys tulee koko ajan vaan aikaisemmin ja öisin on jo säkkipimeää. Säät ovat olleet päivisin lämpimiä, mutta aamuisin on jo todella koleaa. Lämpö ei tosin päivisinkään enää tunnu samalta kuin heinäkuussa.   Tällä viikolla varsinkin minulla on jo ollut sellainen olo, että haluaisin vaan antautua syksylle. Tekisi mieli vaihtaa verhot ja laittaa syyskoristeet jo esiin. Samalla kuitenkin pieni ääni sisälläni sanoo, että ei, nyt kuuluu vielä tämä viikko nauttia kesästä. Tuntuu niin haikealta valmistautua taas sanomaan heipat kesälle ja alkaa ottaa syksy vastaan. Kaipaan jo nyt v...

  Pidän kutomisesta, mutta yleensä jossain kohtaa kevättä muut askareet menevät kutomisen edelle. Samoin kesällä puuhaa piisaa niin paljon, että silloinkaan minun ei tule kudottua. Kuitenkin kesän lopulla aina havahdun siihen, että tekee taas mieli kutoa.   Kesän aikana ostelin kasan lankoja, kun ne olivat hyvässä tarjouksessa. Aina kylläkin lupaan itselleni, etten osta uusia lankoja ennen kuin vanhat ovat käytetty. Samalla kyllä toisaalta tiedän, etten varmaankaan koskaan kykene pitämään tätä lupausta itselleni. Olisi kyllä kiva tietää, että pystyykö kukaan kutoja oikeasti kutomaan aina koko varastonsa tyhjäksi ennen uusien lankojen hankkimista? Viime viikolla kaivoin taas kutimeni esiin. Ensimmäiseksi työkseni valitsin tehdä itselleni ponchon. Olen jo pitkään miettinyt sellaisen kutomista. Olen vilukissa ja poncho on kätevä, kun sen voi aina tarvittaessa heittää päälle oli päällä sitten mitä vaan. Mitään sen ihmeempää ohjetta minulla ei ole, vaan kudon enemmänkin mutut...